MUUT ARTIKKELIT | Takaisin »

LEMMIKIN IHOTTUMAT, ALLERGIAT JA HAAVOJEN HOITO

ELT Suvi Pohjola-Stenroos
Kissaklinikka Felina
09-686 6560

Keskimäärin 20 % pieneläinvastaanottojen potilaista hakeutuu hoitoon iho-ongelmien takia. Suurella osalla potilaista on satunnainen, yksittäinen ongelmia, mutta yhä enenevässä määrin he kärsivät myös kroonisista iho-ongelmista kuten allergiasta.

ONKO ÖRKKEJÄ VAI MITÄ?

Lemmikkien ihottumien aiheuttajia voivat olla bakteerit, parasiitit, sienet, virukset, endokrinologiset, fysikaaliset, kemialliset, immunologiset, ravitsemukselliset, synnynnäiset tai perinnölliset tekijät sekä kasvaimet.

Ihosairauksien syiden selvittelyssä ovat keskeisen tärkeää hyvät, yksityiskohtaiset esitiedot. Kuuntelemalla ja kyselemällä saadaan selville keskeiset oireet: kutina, karvanlähtö, hilseily, vaurioiden laajuus ja ulkonäkö sekä mahdollinen muuttuminen esim. vuodenaikojen mukaan. Potilaan rotu, ikä ja sukupuoli mahdollisesti lisäävät joidenkin syiden todennäköisyyttä epäiltyjen joukossa. Tärkeää on myös selvittää, onko ongelma vain yksilön, vai onko perheen muilla lemmikeillä tai ihmisillä oireita. Ihosairauszoonoosi on esimerkiksi ihon sieni-infektio.

Ihospesifeistä oireista kutinaa tavataan mm. ulkoloistartunnoissa, allergioissa, ja liiallisen talivuodon yhteydessä, syynä voi olla myös rasvahapoiltaan puutteellinen ravinto. Kutina saa aikaan raapimista ja nuolemista, vaurioittaa ihopohjaa sekä johtaa sekundaariseen ihon infektoitumiseen. Kutinan puuttuminen johtaa epäilemään endokrinologista vaivaa tai kasvainsairautta.

Kutinan syiden tarkka selvittely olisi aloitettava yhteistyössä eläinlääkärin kanssa mahdollisimman varhain. Jos kutinaa vain oireenmukaisesti (loishäätöpesut; kortisonivoiteet tai kortisonitabletit) hillitään, palaa oire hoitoyrityksen jälkeen takaisin ja potilaan vaurioiden laajuus ja laatu muuttuvat tehden selvittelyn vaikeammaksi. Usein pitkään oireenmukaisesti hoidetulla kutisevalla potilaalla on erittäin paha ja hoitoon huonosti vastaava pyoderma (ihon bakteeritulehdus), jonka hoitoon kuluu lyhyimmilläänkin aikaa noin kuukauden ajan.

Muita oireita ihosairauksien yhteydessä ovat lisääntynyt ruokahalu (diabetes, hyperadrenokortisismi), vähentynyt ruokahalu (maksan, munuaisten ongelmat, hypotyreoosi), lisääntynyt juominen (diabetes, hyperadrenokortisosmi, maksa ja munuaisongelmat), vähentynyt rasituksen sietokyky (hypotyreoosi), hengitystieoireet (atopia). Ihotautipotilas, jolla omistaja kertoo olevan myös muita kuin iho-oireita, kuuluu viipymättä eläinlääkärin arvioitavaksi.

IHON BAKTEERI-INFEKTIOISTA

Useimmat ovat sekundaarisia, suurin aiheuttaja on Staph. intermedius. Osa pinnallisia, osa syviä. Taustan selvittäminen on tärkeää hyvään hoitotulokseen pääsemiseksi. Tunnetuin nk hot spot eli akuutti, pinnallinen, kostea ekseema. Tavallisimmin pitkäkarvaisella rodulla, kostean lämpimällä säällä/ kesällä, uimisen jälkeen, niskassa, naamassa, hännän tyvessä ja takajaloissa. Taustasyitä ovat mm. ulkoloiset, anaalirauhasten täyttyminen, ulkokorvan tulehdus, pinnalliset puremavauriot, atopia, ruoka-aineyliherkkyys, nivelrikko, huonosti hoidettu turkki ym. Hoitona suositellaan muuttuneen alueen karvojen leikkaamista, Betadinella painelua, kauluria estämään nuolemista, antibioottikuuria, taustan selvittelyä. Yleensä kuurien pituudet pinnallisissa pyodermoissa ovat vähintään n. kolmen viikkoa tai 10 pv vaurion paranemisen jälkeen. Syvissä pyodermoissa eli furunkuloosissa kuurit ovat kuukausien mittaisia tai jatkuvia, syvissä pyodermoissa taustasyyn selvittäminen ehdottoman tärkeää.

IHON SIENI-INFEKTIOISTA

Lemmikeissä tavattavia lajeja ovat Microsporum, Trichophyton, Epidermophyton. Tartunta välittyy suorassa tai epäsuorassa kontaktissa sieneen. Erityisesti sienitartuntaa on kissoissa, pienissä jyrsijöissä ja jonkin verran koirissa. Klassinen sienivaurio pyöreä, ulkospäin laajeneva, ulkoreunoiltaan tuorein kehä, mutta sieni-infektio saattaa olla täysin oireetonkin. Hoito edellyttää tarkkaa diagnoosia, on työlästä, tarkkaa ja kallista. Lemmikin infektio on erityinen riski lapsille ja immunosuppressiivisille aikuisille.

ALLERGIA ON ELIMISTÖN YLIAMPUVAA PUOLUSTAUTUMISTA

Allerginen reaktio on krooninen tulehdusreaktio, joka aiheutuu herkistyneen elimistön puolustautuessa ympäristön tavanomaisia asioita vastaan. Elimistö herkistyy hengityksen, suun tai ihokontaktin kautta sinne tuleville ärsykkeille (allergeeneille). Herkistymistä on vasta-aineisiin perustuvaa ja soluvälitteistä. Keskeistä on reaktiomuisti, uudellenkohtaaminen ärsykkeen kanssa laukaisee reaktion toistuvasti.

Allergian klassiset oireet ovat: punoitus, turvotus, kutina, kipu sekä normaalin fysiologian muuttuminen. Oireet tulevat joko limakalvoilta tai iholta riippuen minkätyyppisestä allergiasta on kysymys.

Atopialla tarkoitetaan yksilössä olevaa perinnöllistä taipumusta muodostaa IgE-vasta-aineita hengitettyjä allergeeneja vastaan. Allergeeneja ovat mm siitepölyt, epiteelit, huonepöly ja homeitiöt. Ruoka-aineallergiassa suoliston limakalvon huono kunto mm parasiittien takia auttaa allergeenien pääsyä puolustusjärjestelmää ärsyttämään. Keskeistä on myös ruoka-aineen huono sulavuus ja suuri kuumennuskestävyys. Kontaktiallergiassa aiheuttajat ovat erilaisia kemikaaleja, tai materiaaleja. Esim. muovikuppien voimakkaat väriaineet voivat toimia ärsykkeinä.

Allergian oireiden kriittiset pisteet on hyvä tunnistaa: atoopikon silmien sidekalvot ja luomireunat ovat ärtyneet, silmät vuotavat ja kutisevat sekä luomet turpoilevat. Lemmikki nuolee etujalkojen varsia, taipeita ja varvasvälejä, karva värjaytyy syljen pigmentistä ruosteenpunaiseksi. Kainaloiden iho punoittaa ja on karvaton, samoin vatsanalus. Korvat ovat röpelöiset, turvonneet, punaiset ja kuumat. Usein ei huomata mitään eritteitä. Ruoka-aineallergikon pään ja kaulan alueella on hankaamisesta johtuen karvattomuutta, punoitusta. haavautumia ja osa ihoa saattaa sarveistua mustaksi. Iho on erityisen kuivaa, aluskarva saattaa melkein puuttua ja päällyskarva ei kasva rotutyypilliseen mittansa. Hännän tyvessä ja peräaukon ympäristössä on punoitusta ja karvattomuutta. Usein lemmikki saa toistuvia hot spot-vaurioita.

Allergikon hoito voidaan toteuttaa joko siedätyshoitona tai oireenmukaisena hoitona. Keskeistä on ylimääräisten ärsykkeiden karsinta, kutinakynnyksen säätäminen, ihon rasvahappotasapainon säätely, limakalvojen suojan parantaminen, ihon kosteiden paikkojen ja poimujen suojaaminen hankaamiselta esim talkitsemalla ja säännölliset pesut infektiokierteen katkaisemiseksi. Pesuihin suosittelen esimerkiksi Allerderm-sarjan shampoita tai Panoxyliä, ja mahdollisimman viileää vettä. Allergisen lemmikin kotiapteekkiin kuuluu nopeavaikutteinen kortikosteroidi esim. kyypakkaus.

APTEEKIN ENSIAPUA KUTINAAN

Kotihoitosuosituksen rajan vetämistä apteekissa arvioisin seuraavasti: jos lemmikillä on akuutti kutina,eikä iho vielä ole mistään rikki, voidaan pestä loishäätöshampoolla ja viileällä vedellä. Jos kutina ei helpota tai iho on rikki, kuuluu potilas eläinlääkärin vastaanotolle arvioitavaksi.

Jos lemmikin omistaja arvioi kutinan syyksi kuivan ihopohjan ja turkin (useat kuivamuonat puutteellisia rasvahappojen suhteen), voidaan kotihoitona yrittää helokki-ja kalaöljykapseleita ravinnon täydennyksenä noin kk ajan, edellyttäen että lemmikki ei vaurioita raapimalla itseään liikaa ja iho on ehjä. Ihmisten käyttöön määrättyjä, kotiin jääneitä kortikosteroidivoiteita kutiseville lemmikeille ei tule käyttää, ne ohentavat ihoa, antavat infektion levitä ja hoito hankaloituu.

HAAVAT

Haava syntyy ulkoisen väkivallan vaikuttaessa kudokseen. Tavallisia syitä ovat viiltäminen, repiminen, pistäminen ja pureminen. Haavan syvyyden ja likaisuuden perusteella määräytyy sen hoitaminen. Käytännössä lemmikkien haavat ovat lähes kaikki likaisia haavoja, joista usein seuraa haavainfektio.

Haava aiheuttaa aina kipua ja verenvuotoa, sekä kudosten luonnollisen yhteyden katkeamisen. Ensihoitona haava tulisi tarkistaa mahdollisimman huolellisesti ja pikaisesti. Onko haavassa vieraesinettä? Se poistetaan ensiapua annettaessa, jos ollaan varmoja, että lisävahinkoa ei aiheudu.

Haava tulisi pitää mahdollisimman puhtaana tulehduksen estämiseksi ja paranemisen jouduttamiseksi. Puremahaavaan pidetään virtaavan veden alla ja annetaan haavan vuotaa puhdistumisen helpottamiseksi. Haavan puhdistukseen sopii esim. Betadine-paikallisantisepti. Ensiapuna haava peitetetään puhdistuksen jälkeen steriilillä sidetaitoksella tai esim. imukykyisellä terveyssiteellä. Haavan turhaa käsittelyä on syytä välttää. Erittäin vuotavaan haavaan voidaan laittaa paineside siten, että imukykyisen materiaalin päälle vedetään elastinen side, jota noin 15 minuutin kuluttua löysätään 1-2 minuutin ajaksi. Pahoin vuotavat ja ammottavat haavat, palovammat ja puremahaavat kuuluvat aina ensiavun jälkeen eläinlääkärin hoidettaviksi. Haavakomplikaatiot: paikallisinfektio, yleisinfektio, uudelleenrepeytyminen ja veripahkan muodostuminen voidaan parhaiten estää riittävän nopeasti ja tehokkaasti aloitetun hoidon ansiosta, samoin toipuminen nopeutuu.

Sivun alkuun »