KOIRA-ARTIKKELIT | Muut koira-artikkelit »

KOIRAN VIRTSAKIVET

Lohjan Pieneläinklinikka
puh. 019-36051

Mitä ovat virtsakivet?

Virtsakivi on kiveä muistuttava yhteenkeräytymä mineraaleista, jotka muodostuvat virtsarakossa. Virtsakivet voivat olla suuriakin yksittäisiä kiviä tai useita pientä hiekanjyvää muistuttavia hippusia.


Virtsakivet? Sappikivet? Munuaiskivet?

Näillä kivillä ei ole yhteyttä toisiinsa. Sappikivet ovat sappirakossa ja vaikka sekä munuaiskivet että virtsakivet sijaitsevat virtsatie-elimissä ei niillä yleensä ole toistensa kanssa tekemistä.


Mitä ongelmia virtsakivet aiheuttavat?

Tyypillisimmät oireet virtsakivistä ovat hematuria eli verivirtsaisuus ja/tai dysuria eli virtsaamisvaikeudet.
Virtsaan sekoittuu verta, koska virtsakivet ärsyttävät virtsarakon seinämää ja aiheuttavat verenvuotoa virtarakon seinämästä.
Virtsaaminen puolestaan vaikeutuu, kun virtsakivet estävät virtsan poistumisen virtsarakosta. Suuret virtsakivet estävät yleensä virtsan kulkeutumista rakosta virtsaputkeen ja pienemmät kivet saattavat tukkeuttaa virtsaputken. Tukoksen seurauksena virtsa ei poistu elimistöstä ja koiran vatsa tulee erittäin kipeäksi. Tukos aiheuttaa pitkään jatkuessaan myös hengeäuhkaavan ns. ureemisen tilan, johon liittyy koiran oksentelu.
Vaikka kivet eivät tukkeuttaisikaan täysin virtsateitä, aiheuttavat virtsateissä olevat kivet joka tapauksessa koiralle kipua. Monet omistajat kertovat koiran vilkastuneen ja piristyneen huomattavsti sen jälkeen, kun virtsakivet on poistettu virtsarakosta.


Miksi virtsakiviä muodostuu?

Virtsakivien muodostumisesta on useita teorioita. Todennäköisesti kivien muodostumiseen tarvitaan useamman tekijän yhteivaikutusta. Yleisimmän teorian mukaan virtsassa esiintyy yhtä tai kahta eri tyyppisiä kiviä muodostavia kristalliyhdisteitä tavallista suurempi määrä. Tämä saattaa johtua esim. ravinnosta tai virtsarakon aikaisemmista sairauksista esim. virtsatietulehduksesta. Kun yhdisteitä on riittävän paljon, virtsaa kutsutaan tämän yhdisteen suhteen ylikyllästyneeksi eikä yhdisteet enää pysty siis liukenemaan virtsaan vaan yhdisteitä muodostuu pienen pieniä kristalleja. Vähitellen nämä kristallit takertuvat toisiinsa kiinni ja muodostuu virtsakiviä. Kristallien takertumiseksi toisiinsa tarvitaan virtsarakossa myös muita normaalista poikkeavia tekijöitä, esim. liiallista tulehdus-/limaeritettä. Ajan kuluessa virtsakivet suurenevat ja lisääntyvät. Kivien kasvunopeuteen vaikuttaa mm. kulloinkin kyseessä oleva kristalliyhdiste (joita on siis useita erilaisia) sekä infektion vakavuus. Aika, joka kuluu kivien kasvamiseen suureksi vaihtelee kahdesta viikosta useampaan kuukauteen.


Miten virtsakivet diagnostisoidaan?

Kaikille koirille, joilla on virtsatietulehdus ei muodostu virtsakiviä. Virtsatietulehduksesta kärsivillä koirilla on kuitenkin myös verivirtsaisuutta sekä virtsaamisvaikeuksia kuten virtsakivikoirillakin. Oireiden perusteella ei siis pystytä diagnoosia tekemään.

Useimmat virtsakivet voidaan nähdä röntgenkuvissa. Kaikki virtsakivet eivät kuitenkaan ole ns. röntgentiiviitä, eikä niitä siis voida nähdä röntgenkuvauksella. Näissä kivissä mineraaliyhdistelmä on sellainen ettei se heijasta röntgensäteitä. Toinen vaihtoehto tutkia koiraa epäiltäessä virtsakiviä on suorittaa ultraäänitutkimus. Virtsakiviä tulee epäillä aina kun koira aristaa virtsarakon palpaatiota kliinisessä tutkimuksessa tai jos koiralla esiintyy toistuvia virtsaamisvaikeuksia tai/ja verivirtsaisuutta tai jos koiralla on ollut toistuvia bakteeri-infektioita virtsarakossa.


Miten virtsakiviä hoidetaan?

Hoitovaihtoehtoja on kaksi. Nopein tapa päästä kivistä on poistaa ne leikkauksella, jossa siis avataan vatsaontelo sekä virtsarakko ja kivet poistetaan. Leikkauksen jälkeen 2-4 päivän kuluttua koiran virtsaamisvaikeudet ja kipu helpottavat, verivirtsaisuus jatkuu yleensä muutaman päivän pidempään. Leikkaus ei ole kaikissa tapauksissa paras hoitokeino, muta mikäli virtsatiet ovat tukkeutuneet kivistä tai ongelman taustalla on virstatietulehdus, on leikkaus ensisijainen vaihtoehto.

Virtsakiviä voidaan yrittää poistaa narttukoirilta kivien koosta riippuen myös huuhtelemalla. Virtsarakkoon johdetaan rauhoituksessa keittosuolaliuosta, mikä jälkeen rakkoa puristetaan varovasti tarkoituksena saada huuhtelunesteen mukana myös virtsakiviä pois rakosta.

Toinen vaihtoehto on liottaa virtsakiviä erityisdieeteillä. Tällöin vältytään leikkaukselta, mutta myös liotushoidolla on huonot puolensa. Liotushoito ei toimi kaikkiin kivityyppiin. Ennen liotushoidon aloittamista on virtsateistä siis saatava näyte, esim. pieni hiekanjyvänen virtsasta kyseessä olevan kivityypin määrittämiseksi. Liotushoito on myös hidasta. Saattaa kestää useita kuukausia saada iso kivi liotetuksi ja koko tämän ajan koiran kivut, verivirtsaisuus ja virtsaamisvaikeudet jatkuvat. Lisäksi kaikille koirille ei liotusruoka yksinkertaisesti maistu, ja ellei liotusruokaa käyteta ainoana ruokana, ei hoito toimi.


Voidaanko virtsakiviä ennaltaehkäistä?

Virtsakiviä on vähintään neljää eri tyyppiä niiden mineraalikoostumuksen mukaisesti. Mikäli virtsakivet poistetaan leikkauksella tai virtsanäytteen mukana saadaan näytteeksi pieni virtsakivihippu, tulee niiden mineraalikoostumus tutkia laboratoriossa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä onko erityisruokavaliosta hyötyä kivien uudelleen muodostumisen ennaltaehkäisyssä.
Jos kivien muodostumisen taustalla on virtsatieinfektio, on suositeltavaa säännöllisesti tehdä virtsaviljely bakteeritulehduksen ja sen vaatiman antibioottikuurin selvittämiseksi.

Sivun alkuun »