Etusivu  |  E-Kortit  |  Verkkolehti  |  Yhteistyökumppanit ja linkit  |  Artikkelit  |  Avoimet työpaikat  |  Sivukartta
 

KOIRA-ARTIKKELIT | Muut koira-artikkelit »

KOIRAN ALLERGIA

ELT Suvi Pohjola-Stenroos
Lohjan Pieneläinklinikka

Allergia on elimistön yliampuvaa puolustautumista
Allerginen reaktio on krooninen tulehdusreaktio. Se aiheutuu herkistyneen elimistön puolustautuessa ympäristön tavanomaisia, useimmiten vaarattomia asioita vastaan. Elimistö herkistyy kun hengityksen, suun tai ihon kautta sinne tuleville herkistäville asioille (allergeeneille) kehitetään vasta-ainetta. Vasta-aineen muodostumisen (herkistymisen) jälkeen uudelleenkohtaamiset ärsykkeen kanssa aikaansaavat allergisen reaktion.

Oireet
Kroonisen tulehduksen klassiset oireet ovat punoitus, kuumotus, turvotus, kutina ja kipu. Oireet ilmenevät eri osissa elimistöä riippuen mistä allergian alalajista on kysymys. Silmissä tavataan luomireunan karvattomuutta, punoista ja turvotusta, silmien sidekalvot ovat ärtyneet ja silmiä kirvelee ja ne vuotavat. Nenässä on lisääntynyttä limaneritystä limakalvoturvotuksesta johtuen, eikä eläin haista yhtä hyvin kuin normaalisti. Koira aivastelee, kutisee nenäpielistä ja on tukkoinen. Suussa ilmenee pistelyä, kirvelyä, turvotusta, nielussa turvotusta, tukkoisuutta, äänen käheyttä, korvalehdissä punoitusta, kutinaa, röpelöisyyttä (appelsiininkuoren tapainen pintakuvioitus), korvakäytävässä ei alussa ole eritteitä, mutta turvotusta kylläkin. Hengitystiet voivat ahtautua, kuuluu astmaattista vinkunaa. Iho on kuiva, hilseilee, punoittaa etenkin kyljistä, kainaloista, vatsanpohjasta, nivustaipeista, varpaanväleistä ja hännän tyvestä. Koira saattaa oksentaa toistuvasti tai kieltäytyä syömästä mahalaukun ja suoliston limakalvon ärsytyksen takia.

Allergian muodot
Allergiaärsytyksen portit elimistöön ovat nenä, suu, iho. Atopialla tarkoitetaan yksilössä olevaa perinnöllistä taipumusta muodostaa IgE-vasta-aineita ympäristöallergeeneja vastaan. Portti elimistöön ovat hengitystiet ja atopia-allergeeneja ovat mm. tuulipölytteisten kasvien siitepölyt, epiteelit,huonepöly ja homeitiöt.
Ruoka-aineallergiassa portti elimistöön on suu. Allergeenien pääsyä elimistön puolustusjärjestelmään edesauttaa suoliston limakalvon huono kunto (esim. parasiittien takia), ruoka-aineen huono sulavuus ja suuri kuumennuskestävyys. Tällöin ruoka-aineen käsittelemätön jäännösproteiini ärsyttää puolustusjärjestelmää.

Kontaktiallergiassa eli kosketusallergiassa aiheuttajat ovat erilaisia kemikaaleja, epiteelejä tai esim. juureksia. Tyypillisesti esim. koiranruokakuppien voimakkaat väriaineet voivat johtaa allergisoitumiseen.


Tutkimukset
Allergian selvittäminen on salapoliisityötä. Tutkimus alkaa erittäin huolellisella esitietojen keruulla. Tärkeitä tietoja ovat mm. oireiden alkamisikä, oireiden laatu alussa, muutokset oireissa, vuodenaikaisvaihtelut, ruokinta, makupalat, makuualustat, pesut, kontaktit oman lajin yksilöihin ja muihin eläinlajeihin (jopa kontakti täytettyihin eläimiin), lääkitykset, ruoka- ja juoma-astiat, elinympäristö, perheenjäsenten tupakointi, työ- ja käyttökoiralla työskentely-ympäristö jne.
Kliinisessa tutkimuksessa kartoitetaan vaurioalueiden laatu ja laajus, verikokein (munuais, maksa, kilpirauhas ym) ja raapenäyttein selvitetään mahdollisia oireisiin vaikuttavia muita syitä. Joskus iholta on tarpeen tehdä joko bakteeri tai sieniviljelyitä.

Varsinaiset allergiatutkimukset käsittävät joko nk ihotestin tai veren vasta-ainetestin. Kummallakin testillä on oma periaatteensa ja käyttösoveltuvuutensa rajoituksineen. Yleisperiaatteena ihotestissä mitataan etukäteen nk. IgE:llä herkistyneen mastsolun vapauttaman histamiinin reaktiota pistokohdassa iholla. Ennen testiä ei saa käyttää lääkityksiä jopa 8 viikkoon riippuen lääkkeestä, eikä iho saa olla pahoin infektoitunut. Samoin on tarkasti tiedettävä potilaan ympäristö sopivien testiallergeenien valitsemiseksi. Testiin liittyy nk anafylaktisen reaktion mahdollisuus. Eräät allergeenit ovat erittäin herkkiä tuhoutumaan testiliuoksissa, joten testiluotettavuus yksinomaan ihotestillä kärsii.

Veritestissä mitataan allergeenikohtaisesti seerumin IgE-vasta-aineiden määrää. Testissä ei ajella karvoja, ihon kunnolle ei aseteta vaatimuksia, lääkkeiden käyttö ei vaikuta testitulokseen, eikä testi ole potilaalle immunologinen riski. Testattavat allergeenit täytyy valita potilaan elinympäristön mukaisesti luotettavista kantakokoelmista. Testin tulee olla hyväksytty, jolloin sen herkkyys ja spesifisyys on tutkittu ja toistettavuus on tiedossa. Valitettavasti allergiatutkimuksessa koirilla Suomessa käytetään myös testejä, joita ei ole kriittisesti arvioitu. Veritestillä voidaan selvittää myös ruoka-aineiden aiheuttamia IgE-vasteita sekä sellaisten ärsykkeiden reaktiota, joiden säilyvyys ihotestiliuoksissa on huono.

Testivalinnat on syytä jättää asiantuntijoiden päätettäviksi ja arvioitaviksi. Testit täydentävät toisiaan erilaisten asioiden mittaamisessa. Yksilöllisesti voidaan myös haluttaessa valmistaa testi erityisasian tutkimiseksi potilaan omasta materiaalista.


Allergian hoito ja ehkäisy
Elimistön puolustusjärjelmä toimii kokonaisuutena. Se koostuu kahdesta pääosasta, soluvälitteisestä puolustuksesta ja vasta-ainevälitteisestä puolustuksesta. Puolustusjärjestelmään pääseminen edellyttää limakalvon tai ihon läpäisyä. Hyödyllisen puolustuksen tehtävä on torjua vierasta joko solujen avulla tai suojaavien vasta-aineiden avulla. Ylikuumennut, allergisoitunut puolustus reagoi normaaleihin asioihinkin.
Taipumus allergiaan on perinnöllistä. Ennaltaehkäisynä tulisi siis pidättyä jalostamasta allergista yksilöä ilman erityisen painavaa syytä. Jos tällä on kuitenkin rodunjalustukselle jotain erityisesti annettavana, on partneriksi valittava terve yksilö ja jälkeläisten varhaishoidossa vältettävä haitalliseksi tiedettyjä ärsykkeitä. Herkkä kausi näyttää olevan ensimmäinen vuosi. Tarkemmat tiedot allergian perinnöllisyydestä koiralla vielä puuttuvat. Ihmisestä tiedetään jälkeiäisen riskin olevat 75-100 % jos molemmat vanhemmat ovat allergikkoja, 50-75 %, jos toinen on allergikko, ja jopa 25 %, jos kumpikaan ei ole.

Allergikkoa voidaan hoitaa nk oireenmukaisesti (epäspesifisesti) tai allergeenikohtaisesti (spesifisesti). Oireenmukainen hoito ei edellytä testaamista, mutta edellyttää potilaan oireen lukemista nk kriittisistä pisteistä ja jatkuvaa reagointivalmiutta tarpeen mukaan. Tavoitteena on nostaa kutinakynnystä tasolle, jolla potilas ei huomaa reagoivansa allergisesti. Edellytys lääkinnälle on, että potilaan omistaja on opetettu lukemaan koiransa kriittisiä pisteitä ja säätämään kutinäkynnystä ylemmäs. Säädössä on useita mahdollisuuksia, jotka räätälöidään tapauskohtaisesti. Tuloksena onnistuneesta työstä on infektiokierteen katkeaminen, kun koira ei raavi ihoaan, korviaan tms. paikkaa.

Allergiatesti auttaa päättämään kohdistetusta eli spesifisestä hoidosta, jossa elimistö voidaan valjastaa tuottamaan suojaavia vasta-aineita ärsykekohtaisesti. Rokottamista allergeenilla kutsutaan siedättämiseksi. Omistaja voi suorittaa rokottamisen opastuksen jälkeen itse. Rokotusohjelma kestettyä 6-9 kk, voidaan muuta lääkitystä purkaa pois. Siedättää voidaan vain hengitetyille ärsykkeille, ei ruoka-aineille. Tulokset vaihtelevat riippuen käytetyistä tutkimusmenetelmistä, tulehdustilanteen hallinnasta karsimalla liikoja altisteita, rokotteiden valmistajasta yms. Rokotevasta-aineet eivät säily, vaan rokottaminen edellyttää jatkuvuutta (ylläpitorokotus noin kerran kk:ssa).

Hoidossa huomioon otettavia asioita on paljon enemmän kuin testissä saadaan vastauksia, joten tulosten soveltaminen vaatii yksilöllistä räätälöintiä. Vaikuttavia asioita ovat mm. vuodenajat, yksilön hormonitoiminta, stressi, pesut, yksilöllinen kutinakynnys ja sen säätely, ihon rasvatasapaino, limakalvojen kunto ja suojaus jne. Asiantuntija voi auttaa karsimaan haitalliseksi tiedettyjä allergeeneja jo etukäteen. Mm. ihokontaktissa olevat voimakaan väriset lelut, ruoka- tai juomakupit, pannat ja vaatteet tulee karsia pois.

Ruoka-aineissa on suuria eroja allergisoitumisen kannalta. Tulehduksen vastaisen kynnyksen nostamiseksi suositellaan ruokinnan saneerausta paitsi havaituista allergeeneista myös kaikesta turhasta. Ruoka-aineiksi tarvitaan yksi hiilihydraatti, yksi proteiini, öljy, vitamiini ja hivenaineet. Hiilidraatiksi soveltuu hyvin peruna (keitetään ja muussataan), koska sen proteiini tuhoutuu hyvin kypsennettäessä Huonompia vaihtoehtoja ovat kotimaiset viljat tai riisi, koska näiden proteiini on paljon kuumennuskestävämpiä ja sulavuus huonompi. Proteiinilta edellytetään korkeaa biologista arvoa ja hyvää rasvahapposisältöä. Hyviä ovat mm. kala ja kana. Valmiina on myös allergiaruokia (kaksi raaka-ainetta, mm. perunapohja, esim. Hill's d/d ja z/d, IVD-sarja sekä Eukanuba FP). Vitamiinivalmisteiden lisäyksissä tulee olla tarkka, useissa vitamiineissa on erilaisia tärkkelysyhdisteitä kantaja-aineina, myös nämä allergikko voi tunnistaa haitallisiksi. Kasvikset, juurekset ja hedelmät muodostavat riskin. Esim. koivu-, pujo- tai timoteiherkällä on allergeenien sukulaisuudesta johtuen reaktiota myös porkkanasta, omenasta, selleristä ja muista liemijuureksista sekä sitrushedelmistä. Varottava on myös kaikkia mausteita ja suklaata. Nämä vapauttavat histamiinia, ja aikaansaavat oireilua. Mahasuolikanavan limakalvojen kunnosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Tilanteen paranemisesta kertoo mm kun ulosteet muuttuvat löysistä, limaisista, tiheistä ja suurista, tummiksi, pieniksi, kiinteiksi ja ne tehdään harvemmin. Ei tavata myös tyhjästä vatsasta oksentelua.

Allergia ei parane, mutta tarkalla, huolellisella hoidolla ongelma pysyy kurissa ja potilaan elämänlaatu paranee. Alkuselvittelyt tuovat kustannuksia, mutta ne minimoituvat kun hoito saadaan käyntiin ja karsinta tulehduksen vastaisen kynnyksen noustessa tuottaa tuloksia. Alussa tulee varautua noin 4-10 viikon intensiviseen työhön, tämän aikana puolustuskoneiston ylikuumennusta viilennetään, sen jälkeen voidaan hieman antaa vapautuksia harkiten. Mielellään tulee solmia pysyvä hoitosuhde omaan eläinlääkäriin, jolta saa allergiatutkimuksen edistyessä jatkuvaa tietoa kaikista asiaanvaikuttavista seikoista. Samoin takapakkien kohdatessa yhdessä voidaan selvittää epäonnistumisten syitä. Allergikkokoirat tule mielellään kastroida tai steriloida. Tällä eliminoituu hormonistressi, joka myös aikaansaa aaltoilua oireissa.

Bio-Medical Services »

Sivun alkuun »