KOIRA-ARTIKKELIT | Muut koira-artikkelit »
KOIRAN ALLERGIA
ELT Suvi Pohjola-Stenroos
Lohjan Pieneläinklinikka
Allergia on elimistön yliampuvaa puolustautumista
Allerginen reaktio on krooninen tulehdusreaktio. Se aiheutuu
herkistyneen elimistön puolustautuessa ympäristön tavanomaisia,
useimmiten vaarattomia asioita vastaan. Elimistö herkistyy kun
hengityksen, suun tai ihon kautta sinne tuleville herkistäville
asioille (allergeeneille) kehitetään vasta-ainetta. Vasta-aineen
muodostumisen (herkistymisen) jälkeen uudelleenkohtaamiset ärsykkeen
kanssa aikaansaavat allergisen reaktion.
Oireet
Kroonisen tulehduksen klassiset oireet ovat punoitus, kuumotus,
turvotus, kutina ja kipu. Oireet ilmenevät eri osissa elimistöä
riippuen mistä allergian alalajista on kysymys. Silmissä tavataan
luomireunan karvattomuutta, punoista ja turvotusta, silmien sidekalvot
ovat ärtyneet ja silmiä kirvelee ja ne vuotavat. Nenässä on
lisääntynyttä limaneritystä limakalvoturvotuksesta johtuen, eikä eläin
haista yhtä hyvin kuin normaalisti. Koira aivastelee, kutisee
nenäpielistä ja on tukkoinen. Suussa ilmenee pistelyä, kirvelyä,
turvotusta, nielussa turvotusta, tukkoisuutta, äänen käheyttä,
korvalehdissä punoitusta, kutinaa, röpelöisyyttä (appelsiininkuoren
tapainen pintakuvioitus), korvakäytävässä ei alussa ole eritteitä,
mutta turvotusta kylläkin. Hengitystiet voivat ahtautua, kuuluu
astmaattista vinkunaa. Iho on kuiva, hilseilee, punoittaa etenkin
kyljistä, kainaloista, vatsanpohjasta, nivustaipeista, varpaanväleistä
ja hännän tyvestä. Koira saattaa oksentaa toistuvasti tai kieltäytyä
syömästä mahalaukun ja suoliston limakalvon ärsytyksen takia.
Allergian muodot
Allergiaärsytyksen portit elimistöön ovat nenä, suu, iho. Atopialla
tarkoitetaan yksilössä olevaa perinnöllistä taipumusta muodostaa
IgE-vasta-aineita ympäristöallergeeneja vastaan. Portti elimistöön ovat
hengitystiet ja atopia-allergeeneja ovat mm. tuulipölytteisten kasvien
siitepölyt, epiteelit,huonepöly ja homeitiöt.
Ruoka-aineallergiassa portti elimistöön on suu. Allergeenien pääsyä
elimistön puolustusjärjestelmään edesauttaa suoliston limakalvon huono
kunto (esim. parasiittien takia), ruoka-aineen huono sulavuus ja suuri
kuumennuskestävyys. Tällöin ruoka-aineen käsittelemätön
jäännösproteiini ärsyttää puolustusjärjestelmää.
Kontaktiallergiassa eli kosketusallergiassa aiheuttajat ovat erilaisia
kemikaaleja, epiteelejä tai esim. juureksia. Tyypillisesti esim.
koiranruokakuppien voimakkaat väriaineet voivat johtaa
allergisoitumiseen.
Tutkimukset
Allergian selvittäminen on salapoliisityötä. Tutkimus alkaa erittäin
huolellisella esitietojen keruulla. Tärkeitä tietoja ovat mm. oireiden
alkamisikä, oireiden laatu alussa, muutokset oireissa,
vuodenaikaisvaihtelut, ruokinta, makupalat, makuualustat, pesut,
kontaktit oman lajin yksilöihin ja muihin eläinlajeihin (jopa kontakti
täytettyihin eläimiin), lääkitykset, ruoka- ja juoma-astiat,
elinympäristö, perheenjäsenten tupakointi, työ- ja käyttökoiralla
työskentely-ympäristö jne.
Kliinisessa tutkimuksessa kartoitetaan vaurioalueiden laatu ja laajus,
verikokein (munuais, maksa, kilpirauhas ym) ja raapenäyttein
selvitetään mahdollisia oireisiin vaikuttavia muita syitä. Joskus
iholta on tarpeen tehdä joko bakteeri tai sieniviljelyitä.
Varsinaiset allergiatutkimukset käsittävät joko nk ihotestin tai veren
vasta-ainetestin. Kummallakin testillä on oma periaatteensa ja
käyttösoveltuvuutensa rajoituksineen. Yleisperiaatteena ihotestissä
mitataan etukäteen nk. IgE:llä herkistyneen mastsolun vapauttaman
histamiinin reaktiota pistokohdassa iholla. Ennen testiä ei saa käyttää
lääkityksiä jopa 8 viikkoon riippuen lääkkeestä, eikä iho saa olla
pahoin infektoitunut. Samoin on tarkasti tiedettävä potilaan ympäristö
sopivien testiallergeenien valitsemiseksi. Testiin liittyy nk
anafylaktisen reaktion mahdollisuus. Eräät allergeenit ovat erittäin
herkkiä tuhoutumaan testiliuoksissa, joten testiluotettavuus yksinomaan
ihotestillä kärsii.
Veritestissä mitataan allergeenikohtaisesti seerumin IgE-vasta-aineiden
määrää. Testissä ei ajella karvoja, ihon kunnolle ei aseteta
vaatimuksia, lääkkeiden käyttö ei vaikuta testitulokseen, eikä testi
ole potilaalle immunologinen riski. Testattavat allergeenit täytyy
valita potilaan elinympäristön mukaisesti luotettavista
kantakokoelmista. Testin tulee olla hyväksytty, jolloin sen herkkyys ja
spesifisyys on tutkittu ja toistettavuus on tiedossa. Valitettavasti
allergiatutkimuksessa koirilla Suomessa käytetään myös testejä, joita
ei ole kriittisesti arvioitu. Veritestillä voidaan selvittää myös
ruoka-aineiden aiheuttamia IgE-vasteita sekä sellaisten ärsykkeiden
reaktiota, joiden säilyvyys ihotestiliuoksissa on huono.
Testivalinnat on syytä jättää asiantuntijoiden päätettäviksi ja
arvioitaviksi. Testit täydentävät toisiaan erilaisten asioiden
mittaamisessa. Yksilöllisesti voidaan myös haluttaessa valmistaa testi
erityisasian tutkimiseksi potilaan omasta materiaalista.
Allergian hoito ja ehkäisy
Elimistön puolustusjärjelmä toimii kokonaisuutena. Se koostuu kahdesta
pääosasta, soluvälitteisestä puolustuksesta ja vasta-ainevälitteisestä
puolustuksesta. Puolustusjärjestelmään pääseminen edellyttää limakalvon
tai ihon läpäisyä. Hyödyllisen puolustuksen tehtävä on torjua vierasta
joko solujen avulla tai suojaavien vasta-aineiden avulla. Ylikuumennut,
allergisoitunut puolustus reagoi normaaleihin asioihinkin.
Taipumus allergiaan on perinnöllistä. Ennaltaehkäisynä tulisi siis
pidättyä jalostamasta allergista yksilöä ilman erityisen painavaa
syytä. Jos tällä on kuitenkin rodunjalustukselle jotain erityisesti
annettavana, on partneriksi valittava terve yksilö ja jälkeläisten
varhaishoidossa vältettävä haitalliseksi tiedettyjä ärsykkeitä. Herkkä
kausi näyttää olevan ensimmäinen vuosi. Tarkemmat tiedot allergian
perinnöllisyydestä koiralla vielä puuttuvat. Ihmisestä tiedetään
jälkeiäisen riskin olevat 75-100 % jos molemmat vanhemmat ovat
allergikkoja, 50-75 %, jos toinen on allergikko, ja jopa 25 %, jos
kumpikaan ei ole.
Allergikkoa voidaan hoitaa nk oireenmukaisesti (epäspesifisesti) tai
allergeenikohtaisesti (spesifisesti). Oireenmukainen hoito ei edellytä
testaamista, mutta edellyttää potilaan oireen lukemista nk kriittisistä
pisteistä ja jatkuvaa reagointivalmiutta tarpeen mukaan. Tavoitteena on
nostaa kutinakynnystä tasolle, jolla potilas ei huomaa reagoivansa
allergisesti. Edellytys lääkinnälle on, että potilaan omistaja on
opetettu lukemaan koiransa kriittisiä pisteitä ja säätämään
kutinäkynnystä ylemmäs. Säädössä on useita mahdollisuuksia, jotka
räätälöidään tapauskohtaisesti. Tuloksena onnistuneesta työstä on
infektiokierteen katkeaminen, kun koira ei raavi ihoaan, korviaan tms.
paikkaa.
Allergiatesti auttaa päättämään kohdistetusta eli spesifisestä
hoidosta, jossa elimistö voidaan valjastaa tuottamaan suojaavia
vasta-aineita ärsykekohtaisesti. Rokottamista allergeenilla kutsutaan
siedättämiseksi. Omistaja voi suorittaa rokottamisen opastuksen jälkeen
itse. Rokotusohjelma kestettyä 6-9 kk, voidaan muuta lääkitystä purkaa
pois. Siedättää voidaan vain hengitetyille ärsykkeille, ei
ruoka-aineille. Tulokset vaihtelevat riippuen käytetyistä
tutkimusmenetelmistä, tulehdustilanteen hallinnasta karsimalla liikoja
altisteita, rokotteiden valmistajasta yms. Rokotevasta-aineet eivät
säily, vaan rokottaminen edellyttää jatkuvuutta (ylläpitorokotus noin
kerran kk:ssa).
Hoidossa huomioon otettavia asioita on paljon enemmän kuin testissä
saadaan vastauksia, joten tulosten soveltaminen vaatii yksilöllistä
räätälöintiä. Vaikuttavia asioita ovat mm. vuodenajat, yksilön
hormonitoiminta, stressi, pesut, yksilöllinen kutinakynnys ja sen
säätely, ihon rasvatasapaino, limakalvojen kunto ja suojaus jne.
Asiantuntija voi auttaa karsimaan haitalliseksi tiedettyjä allergeeneja
jo etukäteen. Mm. ihokontaktissa olevat voimakaan väriset lelut, ruoka-
tai juomakupit, pannat ja vaatteet tulee karsia pois.
Ruoka-aineissa on suuria eroja allergisoitumisen kannalta. Tulehduksen
vastaisen kynnyksen nostamiseksi suositellaan ruokinnan saneerausta
paitsi havaituista allergeeneista myös kaikesta turhasta.
Ruoka-aineiksi tarvitaan yksi hiilihydraatti, yksi proteiini, öljy,
vitamiini ja hivenaineet. Hiilidraatiksi soveltuu hyvin peruna
(keitetään ja muussataan), koska sen proteiini tuhoutuu hyvin
kypsennettäessä Huonompia vaihtoehtoja ovat kotimaiset viljat tai
riisi, koska näiden proteiini on paljon kuumennuskestävämpiä ja
sulavuus huonompi. Proteiinilta edellytetään korkeaa biologista arvoa
ja hyvää rasvahapposisältöä. Hyviä ovat mm. kala ja kana. Valmiina on
myös allergiaruokia (kaksi raaka-ainetta, mm. perunapohja, esim. Hill's
d/d ja z/d, IVD-sarja sekä Eukanuba FP). Vitamiinivalmisteiden
lisäyksissä tulee olla tarkka, useissa vitamiineissa on erilaisia
tärkkelysyhdisteitä kantaja-aineina, myös nämä allergikko voi tunnistaa
haitallisiksi. Kasvikset, juurekset ja hedelmät muodostavat riskin.
Esim. koivu-, pujo- tai timoteiherkällä on allergeenien sukulaisuudesta
johtuen reaktiota myös porkkanasta, omenasta, selleristä ja muista
liemijuureksista sekä sitrushedelmistä. Varottava on myös kaikkia
mausteita ja suklaata. Nämä vapauttavat histamiinia, ja aikaansaavat
oireilua. Mahasuolikanavan limakalvojen kunnosta huolehtiminen on
ensiarvoisen tärkeää. Tilanteen paranemisesta kertoo mm kun ulosteet
muuttuvat löysistä, limaisista, tiheistä ja suurista, tummiksi,
pieniksi, kiinteiksi ja ne tehdään harvemmin. Ei tavata myös tyhjästä
vatsasta oksentelua.
Allergia ei parane, mutta tarkalla, huolellisella hoidolla ongelma
pysyy kurissa ja potilaan elämänlaatu paranee. Alkuselvittelyt tuovat
kustannuksia, mutta ne minimoituvat kun hoito saadaan käyntiin ja
karsinta tulehduksen vastaisen kynnyksen noustessa tuottaa tuloksia.
Alussa tulee varautua noin 4-10 viikon intensiviseen työhön, tämän
aikana puolustuskoneiston ylikuumennusta viilennetään, sen jälkeen
voidaan hieman antaa vapautuksia harkiten. Mielellään tulee solmia
pysyvä hoitosuhde omaan eläinlääkäriin, jolta saa allergiatutkimuksen
edistyessä jatkuvaa tietoa kaikista asiaanvaikuttavista seikoista.
Samoin takapakkien kohdatessa yhdessä voidaan selvittää
epäonnistumisten syitä. Allergikkokoirat tule mielellään kastroida tai
steriloida. Tällä eliminoituu hormonistressi, joka myös aikaansaa
aaltoilua oireissa.
Bio-Medical Services »
Sivun alkuun »