KOIRA-ARTIKKELIT | Muut koira-artikkelit »

KOIRAN IHOKASVAIMISTA

ELT Suvi Pohjola-Stenroos
Lohjan Pieneläinklinikka/Felina kissaklinikka
09-686 6560

Kasvaimia tavataan kaiken ikäisten iholla suhteellisen yleisesti. Osa on tyypillisiä tietyille roduille, tietylle ikäryhmälle ja joskus myös sukupuoli näyttelee selvää roolia. Seuraavassa yleisemmistä ihon kasvaimista perustietoa. Kustakin esitellään kasvaimen nimi, rotu-, sukupuoli-, ikä- ja esiintymispaikkatyypillisyydet. Kasvainten diagnostiikka vaatii lähes poikkeuksetta biopsian eli koepalan oton ja asiantuntevan patologin lausunnon. Kasvainsairauksissa lähes aina oikea hoito on kirurginen hoito, mitä nopeammin tulokset ovat käytettävissä, sitä paremmat ovat onnistumisen edellytykset.

Papilloma

Rotualttiutta ei ole todettavissa, ei myöskään koiran sukupuoli vaikuta. Tavataan etenkin nuorilla (suun papillomat), vanhemmilla tavataan lähinnä iho- ja silmämuotoja. Tyypilliset esiintymispaikat ovat siis suuontelo, iho ja silmäluomet.

Papillomista osa on viruksen aiheuttamia (suun papillomat). Papillomat eivät lähetä etäispesäkkeitä, ovat hyvänlaatuisia lähes poikkeuksetta, joskus saattavat altistaa levyepiteelikarsinomaksi muuttumiselle. Hoitona papillomiin käytetään kirurgista poistoa, cryoteknikkaa, interferoni A:ta tai jätetään yksinkertaisesti sikseen.

Levyepiteelikarsinoma

Tyypillisiä rotuja ovat dalmatialaiset, beaglet, whippetit, valkoiset bullterrierit. Tätä kasvaintyyppiä tavataan kummallakin sukupuolella yhtä paljon, lähinnä keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla yksilöillä. Levyepiteelikarsinoman tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat varpaat, kivespussit, nenä, jalat, peräaukon seutu, kupeet ja vatsan seutu tietyillä roduilla (dalmatialaiset ja beaglet).

Levyepiteelikarsinoma ulkonäöltään voi olla haavainen tai runsaan kukkakaalimainen. Jaloissa muutos voi aiheuttaa kroonisen kynsivallin tulehduksen ja johtaa lopulta luun ja paikallisten imusolmukkeiden muutoksiin. Erityisesti varvasalueen pahoja levyepiteelikarsinomia on raportoitu niillä suurikokoisilla koiraroduilla, joilla in musta iho- ja karvapeite.

Levyepiteelikarsinoman etäpesäkkeiden muodostumisriski riippuu kasvaimen alkuperäisestä paikasta. Kasvaimet huulissa, nenässä, kupeissa, ja vatsanpohjassa ovat paikallisia ja riski etäpesäkkeisiin on pieni. Kasvain kynsivallissa on etenevä ja jatkuu luuhun ja paikallisiin imusolmukkeisiin. Myös leviäminen muihin luihin ja keuhkoihin on yleistä.

Paras levyepiteelikarsinoman hoito on kirurginen. Esimerkiksi varpaan amputaatio. Solumyrkyistä cisplatinia on käytetty.

Talirauhaskasvaimet

Näitä kasvaimia tavataan etenkin cokkereilla, ja niillä roduilla joilla on kihara karva, sukupuolella ei ole havaittu olevan merkitystä. Talirauhaskasvaimet yleistyvät ikääntyvillä koirilla, tyypillisiä paikkoja ovat jalat, nsikan seutu ja pää.

Talirauhaskasvain voi olla yksittäinen tai useamman ryhmä, kooltaan 0,5 - 3,0 cm halkaisijaltaan. Useimmiten niiden pinta on karvaton. Talirauhasadenomat (hyvänlaatuiset) ovat kiinteitä, harmaan valkoisia tai mustia ja erittävät talia puristettaessa. Itsekseen puhkeaminen on tavallista. Harmittoman tuntuiset pienet ja kutisemattomat voidaan jättää hoidotta, haavautuneet, ärsyttävät kannattaa poistattaa.

Erityisesti vanhemmilla uroskoirilla saattavat talirauhaskasvaimet villiintyä ja suurentua edellämainituista mitoista. Osa talirauhaskasvaimista on pahanlaatuisia adenokarsinomia, nämä erityisesti haavautuvat helposti ja laajenevat suuriksi. Etäpesäkkeitä saatetaan tavata.

Talirauhaskasvainten rationaalinen terapia on poisto.

Keratoacantooma

Tavataan yksittäisinä mudostumina millä rodulla tahansa, runsaina arktisilla roduilla. Erityisesti uroskoirilla, nuorilla yksilöillä (alle 5-vuotiailla) erityisesti selässä ja niskassa.

Muutos vaihtelee halkaisijaltaan 0,5 - 5,0 cm ja pinta on huokoinen ja yhteydessä ulkoilmaan. Osa kasvaimista ei lainkaan ole yhteydessä pintaan ja tuntuu kiinteältä, pyöreältä massalta ihonalaiskudoksessa. Kasvaimen sisällä on juustomaista massaa, sekä tavallisesti karvoja. Muutos aiheuttaa paikallisen tulehduksen. Keratoakantoma on hyvänlaatuinen, se ei lähetä etäpesäkkeitä. Paras hoito on kirurginen poisto.

Perianaalikasvaimet

Sijaitsevat lähellä peräaukkoa, erotetaan sekä adenomia (hyvänlaatuinen) että adenokarsinomia (pahanlaatuinen). Erityisesti tavataan cokkereilla, beagleilla, bulldogeilla, samojedeilla, saksanpaimenkoirilla ja mäyräkoirilla. Tavataan erityisesti kastroimattomilla uroskoirilla (suhteessa 9:1 uros/naaras) ja steriloiduilla naarailla. Steriloidun naaraan riski on kolminkertainen steriloimattomaan verrattuna ja kastroimattoman uroksen riski 12-kertainen leikkaamattomaan naaraaseen verrattuna. Ikä ei vaikuta tämän kasvaimen esiintymiseen.

Perianaalikasvaimet ovat muuntuneita tali- tai hikirauhasia peräaukon lähellä. Kasvain on yksittäinen tai lukuisa, punoittava, ja tavalisesti ympäröivästä kudoksesta koholla. Kasvaimen koko vaihtelee 0,5 - 10 cm. Muutos kutisee yleensä ja hankaaminen tai nuoleminen johtaa alueen haavautumiseen ja infektoitumiseen. Muutos saattaa kasvaessaan myös muuntaa peräaukon alueen anatomiaa ja vaikeuttaa ulostamista.

Perianaaliadenomia tavataan yli 4,5 kertaa enemmän kuin vastaavia karsinomia, ulkonäöllisesti näitä on vaikea tai mahdoton erottaa toisistaan. 10-20 % kasvaimista on erityisen pahoja ja lähettää etäpesäkkeitä keuhkoihin, maksaan, imusolmukkeisiin, munuaisiin ja luuhun.

90% niistä koirista, joilla on peranaaliadenoma, hyötyvät kasvaimen kirurgisesta poistosta ja samalla suoritetusta kastraatiosta. Adenokarsinoma on vaikeammin hoidettavissa, noin 15 % adenokarsinomista on jo hoitoon koiraa tuotaessa lähettänyt etäpesäkkeitä.

Anaalirauhasen adenokarsinoma

Tämä kasvain on syntynyt anaalirauhasen apokriinisesta rauhaskudoksesta. Erityisiä tyyppirotuja ei ole, erityisesti tavataan leikatuilla naaraskoirilla, jotka ovat keski-ikäisiä tai vanhoja.

Sairastuneen yksilön kliiniset löydökset ovat ruokahaluttomuutta, painon menetystä, väsymystä, runsasta juomista ja virtsaamista ja selvästi tunnettavissa oleva massa peräsuolen ympäristössä. Osalla potilaista on ulostamisvaikeuksia. Sairastuneiden yksilöiden verenkuvassa todetaan hyperkalsemiaa (veren kalsium koholla) ja hypofosfatemia (veren fosfori alhaalla).

Nämä kasvaimet ovat pahanlaatuisia. Etäpesäkkeitä erityisesti alueen imusolmukkeissa. Kirurginen poisto vaikeaa, ja useinkin potilas kuolee joko kasvaimen etäpesäkkeiden tai hyperkasemiasta johtuvan munuaisrasituksen seurauksena.

Histiosytoma

Erityisesti todetaan boksereilla ja mäyräkoirilla, sukupuolilla ei ole eroa, nuoret koirat (keskimäärin 2,5-vuotiaat) ovat yleisimmin edustettuina. Histiosytoman tyypilliset paikat ovat iho, pää, kaula, vartalo ja raajat.

Histiosytomavaurio on tavallisesti yksittäinen, kiinteä, koholla oleva ja halkasijaltaan noin 1-2 cm. Pinta on karvaton, haavautunut ja vaurio on kasvanut nopeasti. Histiosytoma on hyvänlaatuinen, usein se häviää spontaanisti noin 2-3 kk:n aikana. Jos halutaan, voidaan muutos kirurgisesti poistaa. Taustalla epäillään virusta.

Tarttuva sukuelinten kasvain

Ei tyypillinen tietyille roduille, kummallekaan sukupuolelle, tavataan erityisesti nuorille yksilöillä, esiintymispaikka sekä uroksen että naaraan sukuelimet. Joskus saatetaan tavata myös suussa, iholla, nenäontelossa ja silmässä. Tämä kasvain muistuttaa kukkakaalia ja haavautuu helposti. Usein koira tuodaan vastaanotolle kertoen että sukuelimistä tulee veristä vuotoa.

Tämä kasvain ei tavallisesti lähetä etäpesäkkeitä, joskus kuitenkin paikallisiin imusolmukkeisiin, iholle, silmään, maksaan ja aivoihin. Hoitona kirurgia, uusiutuu helposti, voidaan käyttää myös solumyrkkyjä tehokkaasti, vasteen saaminen kestään jopa 2-3 kk.

Hemangioma ja hemangiosarkoma

Tavataan erityisesti saksanpaimenkoirassa, kummassakin sukupuolessa, keskikäisellä ja vanhemmalla yksilöllä, ihossa tai sen alaisessa kudoksessa. Hemangiosarkoma lähettää etäpesäkkeitä esim. keuhkoihin. Kirurgia ja solumyrkyt ovat hoitomahdollisuudet.

Mastsolukasvaimet

Tavataan erityisesti bokserissa ja bostonterrerissä, kummassakin sukupuolessa, ja erityisesti keski-ikäisillä yksilöillä. Mastsolukasvaimet esiintyvät iholla ja sen alaisessa kudoksessa vartalolla ja peräaukon seudulla. Kasvaimen koko vaihtelee 1-10 cm halkaisijaltaan, pinta on koholla, kiinteä kosketettaessa, pinta punoittaa ja kutisee, saattaa olla haavautunut. Mastsolukasvaimia hoidetaan kirurgisesti ja solumyrkyin ja muin lääkkein.

Fibroma / fibrosarkoma

Erityisesti suurikokoisilla roduilla, kummallakin sukupuolella, keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Näitä kasvaimia voi olla missä ruumiinosassa tahansa. Fibromat ovat hyvänlaatuisia, yksittäisiä tai runsaina esiintyviä, ja ovat tavallisesti ihonalaiskudoksessa. Ne ovat tunnusteltaessa kiinteitä, ja hyvin rajattavia.

Fibrosarkomat ovat pahanlaatuisia, huonommin rajautuvia ja poistonkin jälkeen uusiutuvat samaan paikaan helposti. Etäpesäkkeiden muodostuminen on harvinaista (10-20 %) ja ne syntyvät veriteitse keuhkoihin.

Hoitona käytetään kirurgiaa, poiston tulee olla radikaali. Tämä kasvain on erityisen kestävä solumyrkkyjä vastaan.

Sivun alkuun »