KISSA-ARTIKKELIT | Muut kissa-artikkelit »

KISSAN PERINNÖLLISET VIAT JA SAIRAUDET

ELT Suvi Pohjola-Stenroos
Kissaklinikka Felina
09-686 6560

Seuraava esitys pidettiin englanninkielisenä FIFe:n kansainvälisessä kissatuomariseminaarissa viime keväänä Tampereella. Aihe on ajankohtainen, koska EU:n myötä kissojen kasvatuksessa haetaan myös terveyttä suosivampia linjoja. Kun nyt kissatuomarit tiedostavat muutosten tarpeen, on myös kasvattajien saatava sama informaatio työtään varten. Tässä osassa on kaikki rotuja koskeva yleisinformaatio. Seuraavissa erityisiä perinnöllisiä vikoja. Aiheesta on ensimmäinen kansainvälinen kongressi Pennsylvanian Yliopistossa kesäkuun 25-28 pnä 1998 (Focusing on the Future of Feline Health). Kongressi on tarkoitettu kissan omistajille, kasvattajille, eläinlääkäreille ja tutkijoille.

Johdanto
Kissajalostuksen perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa terveitä, rodunomaisia ja hyväluonteisia yksilöitä. Kun yksilöt eivät koskaan ole täydellistä, törmätään jalostustyössä väistämättä perinnöllisiin vikoihin. Osa on esteettisiä puutoksia, mutta osa sellaisia puutoksia, joilla on yksilön terveyttä huonontava vaikutus.

Kissa itsessään on kaunis, notkea, sopusuhtainen, viisas, siisti ja sopeutuvainen. Ajatelkaapa kissaa muinaisessa Egyptissä, pyramidien hautapatsaskissat noin 300 eKr. ovat samannäköisiä kuin nykypäivän kissat. Ei ole ajallinen evoluutio, saati erilaiset ilmanalat paljoakaan muuttanut kissan ulkonäköä ja sopeutuvaisuutta. Tosin jalostu styötä ei varmaankaan ole ollut muinaisissa kulttuureissa, on vain ollut luonnonvalinta ja sitkeimmät yksilöt ovat selvinneet jatkamaan sukua.

Kissa on herättänyt aina voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan, kiintymystä tai vihaa. Suurin syy siihen lienee kissan salaperäinen itsenäinen luonne ja selviytymiskyky. Kauneimmin kissasta on todennut Leonardo da Vinci: "Pieninkin kissa on luonnon mestariluomus."

Mikä erottelee erilaiset rodut? Jalostuksella säädeltäviä muuttujia ovat turkin laatu, väri ja ruumiinrakenne. Kun jalostuksen keinoin pyritään vaikuttamaan edellämainittuhin eri rotujen luomiseksi ihmisen mieltymyksiä vastaavaksi, ovat vaarana lääketieteelliset, perinnölliset sekä käytösongelmat.

Perinnöllisyyden kartoitus on nuori tieteen sarka, joka kehittyy hurjaa vauhtia. Nykytutkimus pystyy kertomaan joidenkin yksittäisten geenien tietosisällöstä ja hakemaan poikkeamia. Ei ole kovin pitkällä se aika, jolloin voidaan geneettisen muutoksen seurauksena syntynyttä sairautta hoitaa täsmähoitona.

Kissan genomin kartoitus on hyvässä vauhdissa. Työn laajuuttaa kuvannee se, että jo yli 70 geneettistä häiriötä on kuvattu kissassa. Luku kalpenee tosin ihmisen, koiran ja hiiren tunnettujen geneettisten häiriöiden määrälle. Ihmisen geneettisiä häiriöitä tunnetaan yli 3.000, koiran 250 ja hiiren 800. Eri lajeista saatua tietoa voidaan yleensä hyödyntää toisen lajin tutkimuksissa, koska eri nisäkkäiden perinnöllisyyden perusteet ovat hyvin samankaltaisia, mm. sama ominaisuus sijaitsee usein jokseenkin samoin eri lajien perimässä.

Miten tietoa hyödynnetään? Yrittämällä tuottaa mahdollisimman terveitä, hyväluonteisia ja kauniita yksilöitä. Yhdistämällä tiede taiteeseen. Tavoitteena on, että yhteistyössä tiedostavasti palkitsevat kissatuomarit, tietoa hankkivat, valistuneet kasvattajat ja eläinlääkärit valikoivan jalostuksen kautta näkevät geeneettisten vikojen karsiutuvan vähitellen vähemmäksi, rakenteen parantuvan terveemmäksi ja luonteen muuttuvan yhä enemmän lemmikkikissalle sopivaksi. Työ on pitkäjännitteistä, olemme vasta alussa.

Kaikissa kissaroduissa tavattavia puutteita:

Pää
* taittuneet korvalehdet * painuma otsaluussa * entropium (sisäkierteinen luomi) * jatkuva karsastus * liian pienet sierainaukot * ylikorostunut stoppi * liian kapea tai vino alaleuka * yläpurenta tai alapurenta * vääräasentoinen kulmahammas *

Korvien koko ja sijainti vaihtelee rotukohtaisesti. Aina korvat ovat kuitenkin pystyt. Virhe: taipuneet korvalehdet ("luppakorvat", periytyvät autosomaalisesti dominantisti. 30% niistä pennuista, joiden molemmilla vanhemmilla on taipuneet korvat, on eriasteisia luusto- tai nivelmuutoksia (esim. Scottish Fold, joka ei ole FIFe:ssä hyväksytty rotu).

Satunnaisesti muunkin kissan korvien kärjet voivat kääntyä sisäänpäin. Näin etenkin kissan vaihtaessa hampaitaan tai ollessa sairas. Myös jatkuva kortisoniyhdisteiden liikakäyttö saattaa aiheuttaa korvien kärkien kääntymisen. Tämä on todennäköisempään niissä roduissa, joiden korvat ovat suuret. Tilanne korjautuu stressin mentyä ohitse.

Kallon muodon kaikissa roduissa tulee olla sopusuhtaisen linjakas, vailla kohoutumia tai painumia. Niissä roduissa, joissa on korkealle sijoittuneet korvat, on päälaki jokseenkin tasainen. Kaikissa roduissa kallon silmäkuoppien reunat ovat hyvin erotettavissa, samoin kallon takaosassa kevyt harjanne osoittaa kohti niskaa. Virheitä: 1. Horisontaalinen painuma kallossa silmien päällä, kuitenkin normaali päälaki. 2. Epänormaali päälaki, korostunut kohoutuma keskellä päälakea, joka muuten normaalin litteähkö. 3. Pystysuora painuma, joka kulkee silmien välissä päälakea kohden. 4. Edellisen vastakohta: Harjanne silmien välissä kohti päälakea.

Silmät: Normaalin kissan silmäluomen ulkopinta tai ripset eivät hankaa silmän sarveiskalvoa. Virheitä: 1. Entropium, ylä-, ala- tai molemmat silmäluomet kiertyvät sisäänpäin ja aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärsytystilan, lisääntynyttä kyynelvuotoa, siristystä ja haavautumisalttiuden. Väliaikainen, sekundaarinen entropium saattaa aiheutua ulkoisista ärsykkeistä: mm. tupakka, pöly, infektiot, veto. Sekä primaarinen että sekundaarinen pyrittävä korjaaman mahdollisimmaan nopeasti ® vaarana sarveiskalvon haavautumat, infektiot, pigmentaatiot ja jopa näönmenetys. 2. Karsastus, joko toisessa tai molemmissa silmissä. Silmämunilla ei ole normaalia liikelaajuuttaa, näköakseli on lukkiutunut, yleensä sisäänpäin. Joskus silmiltään normaalikin kissa voi karsastaa, kun kokee voimakasta stressiä (esim. näyttely). Tällöin silmien asento palautuu stressin mentyä ohitse jälleen normaaliksi.

Nenä: Kissan tulee voida hengittää vapaasti nenän kautta. Nenän limakalvojen tehtävänä on hengitysilman lämmittäminen, ilman epäpuhtauksien ja esim. mikrobien suodatus ennenkuin ilma pääsee keuhkoihin. Virheitä: 1. Liian pienet sierainaukot, puutteellinen kyky hengittää sierainten kautta. Huomataan yleensä stressin tai fyysisen rasituksen yhteydessä ® taipumus suun kautta hengittämiseen. 2. Kyynelnesteen valuminen poskille, kyynelkanavisto ei vedä, joko puutteelliset kyynelpisteet tai puuttuva tai ahtautunut kanavisto ® poskien ihopainanteiden infektio. 3 Liioiteltu stoppi. Lyhytkalloisila roduilla rotustandardissa halutaan mahdollisimman lyhyt nenä, ei puuttuvaa nenää. Valitettavasti joskus tavoitteeseen pyrittäessä saadaan seurauksina silmäongelmia ja poskipoimujen ihomuutoksia.

Leuat: Normaalin kissan tulee voida avata ja sulkea suunsa esteettä ja pureskella lihaa. Suun ollessa suljettuna, ovat kulmahampaat lähes pystysuorassa asennossa, alaleuan kulmahampaat yläleuan kulmahampaisiin nähden niiden sisäpuolella. Saman leukapuoliskon ala- ja yläkulmahammas koskettavat lähes toisiinsa. Kulmahampaat eivät paina ikeniin tai suun limakkalvoihin. Kussakin leukapuoliskossa on kolme etuhammasta eli ylhäällä yhteensä kuusi, samoin alhaalla. Etuhampaat jäävät kulmahampaiden väliin ja suun ollessa suljettuna, ne koskettavat kevyesti toisiinsa. Virheitä: 1. Alapurenta: Alaleuka työntyy yläleukaa pidemmälle (taipumus lyhytkalloisilla roduilla). 2. Yläpurenta: Yläleuka työntyy alaleukaa pidemmälle (taipumus pitkäkalloisilla roduilla). Molempia puutoksia voidaan todeta lähes missä tahansa rodussa. Useimmilla roduilla arvostetaan vahvaa leukaa. Näillä kissoilla on yleensä terveimmän rakenteinen purenta. 3. Kapea alaleuka: Yleensä alapurennan yhteydessä. 4. Vino alaleuka: Leukapuoliskot epäsymmetriset, kulmahampaat eri korkeudella eri leukapuolikoissa. 5. Kulmahampaat väärässä kulmassa toisiinsa nähden, joko ylä tai alakulmahammas sojottaa eteen, sivulle tai taakse.

Vartalo
* rintakorin epänormaali rakenne * rintalastan (sternum) tai sen miekkalisäkkeen (xiphisternum) pysyvä mutka * tyrä

Normaali selkälinja on suhteellisen suora ja rintakorin poikkileikkaus soikea edestä katsottuna. Rintalasta sivulta katsottuna kulkee loivasti kaarevana, ja alta katsottuna suorana ja päättyy kapenevaan miekkalisäkkeeseen. Virheitä: 1. Rintakori litistynyt pystysuunnassa tai kulmikas. Kulmikkuus usein kertoo lattarintaisuudesta (flat chest, flail chest, perinnöllinen muutos, usein sekundaarinen sydänsairaus). 2. Epänormaali selkälinja, painumia. Joko primaarinen, perinnöllinen tai sekundaarinen vika esim. luuston aineenvaihduntataudin seurauksena (paper bone disease) 3. Rintalastassa sen miekkalisäkkeessä pysyvä mutka, kohoutuma tai kuoppa. Rintalasta miekkalisäkkeen koko vaihtelee ja on joillakin kissoilla suhteellisen pitkä. Sen tulee aina olla kuitenkin suora. Joillakin nuorilla pennuilla miekkalisäke voi kääntyä mutkalle, mutta sen voi kääntää uudestaan suoraksi. Jos miekkalisäke palautuu uudestaan mutkalle, on kyseessä virhe. Monesti tapaturmien seurauksena miekkalisäke voi hetkellisesti kääntyä, mutta tervehtymisen aikana palautuu ja jää normaaliasentoon. 4. Tyrät: Pehmeä turvottuma vatsalinjassa keskellä on napatyrä, nivusaluella saattaa kysessä olla nivustyrä. Nivusalueen rasvakertymät saattavat erehdyttävästi muistuttaa tyrää.

Raajat
* pois paikaltaan siirtyvä polvilumpio aikuisella * virheellinen varvasluku *

Polvilumpion tulee liikkua telaurassa polven nivelsiteiden tukemana. Virhe: 1. Patellan subluksaatio. Aikuisen kissan polvilumpio siirtyy pois telaurasta, tavallisesti siirtymä tapahtuu jalan sisäsivua kohden. Tavallisesti oireina huomataan lievää tai jaksoittaista ontumista, hyppäämishaluttomuutta, polvinivelen lukkiutumista. Joillakin kissoilla samanaikaisesti lonkkanivelen kehityshäiriö. 2. Virheellinen varvasluku, harvinainen, dominantisti periytyvä virhe.

Häntä
* Pysyvä mutka/muutos hännässä missä tahansa kohdassa *

Kissaa selkälinjaa pitkin silitettäessä hännän tyvi ei erikseen selvästi tunnu vaan häntä jatkuu sulavasti selkärangan jatkeena. Häntä kapenee kärkeä kohden tasaisesti. Virhe: Mikä tahansa mutka, kohoutuma tai kärjen muutos esim. koukku.

Uroksen sukuelimet
* Monorkidi tai kryptorkidi aikuinen uroskissa *

Aikuisen normaalin uroksen molempien kivesten tulee olla laskeutuneet kivespusseihin. Kivesten tulee olla konsistenssiltaan ja kooltaan samanlaiset. Virhe: 1. Monorkidi: Vain yksi kives on kehittynyt. Termillä tarkoitetaan joskus virheellisesti kissaa, joka on toipuoleisesti kryptorkidi. 2. Kryptorkidi: Kumpikaan kives ei ole laskeutunut kivespussiin.

Sivun alkuun »