KISSA-ARTIKKELIT | Muut kissa-artikkelit »

YKS TIPPA, KAKSI TIPPAA.... Missä vika kun pissiminen ei onnistu?

Suvi Pohjola-Stenroos ELT, kissapraktikko
Kissaklinikka Felina
09-686 6560

Alempien virtsatieden ongelmat ovat kissojen yleisimpiä syitä päivystyskäynteihin klinikoille. Alemmilla virtsateillä ymmärretään sekä rakkoa että virtsaputkea erotuksena anatomisesti ylemmistä virtsateistä, joihin kuuluvat sekä munuaiset että virtsajohtimet.

Useinkaan kliinisen kuvan perusteella ei ole mahdollista sanoa, koskeeko häiriö vain rakkoa vai virtsaputkea, vai molempia. Kyseessä ei ole yksi selkeä, samasyinen sairaus, vaan monimuotoinen erilaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyvä virtsaamishäiriö alemmissa virtsateissä. Koska ei ole yhtä selkeää kaikkiin tapauksiin soveltuvaa syytä, ei ole mahdollista ilman tarkkoja tutkimuksia myöskään hoitaa, estää tai vertailla samanoireisia tapauksia. Sairastuneita on kaikenikäisissä, sekä uroksissa että naaraissa, sekä leikatuissa että leikkaamattomissa. Eniten kuitenkin leikatuissa kolleissa.

Virtsaamishäiriön kliiniset oireet

Tavalliset oireet ovat alempien virtsateiden tulehduksesta tai ärsytyksestä johtuvia: tihentynyttä, pakonomaista virtsaamistarvetta, virtsaamista vääriin paikkoihin, pikkupissojen tirauttelua, tuloksettomia yrityksiä, virtsan verisyyttä, voimakas ammoniakin haju virtsassa tai hengityksessä, peniksen lisääntynyt nuoleminen, ruokahaluttomuus, väsymys, kooma, äkkikuolema.

Virtsaamishäiriö on äkillistä hoitoa vaativa tila, se kehittyy virtsamyrkytykseksi nopeasti, ellei virtsan esteetöntä kulkua voida turvata.

Virtsaamishäiriön syistä

Tutkimusten perusteella tiedetään valtaisa joukko virtsaamishäiriöiden eri syitä (taulukko 1-3). Joskus tutkimuksissa ei paljastu mitään ennalta tunnettua syytä, ainoastaan voimakas tulehdustila joko rakon ja tai virtsaputken limakalvolla (diagnoosina tällöin idiopaattinen alempien virtsateiden häiriö). Näiden tarkemmin määrittelemättömien tapausten osuus on tutkimusten mukaan suurehko, jopa 55% tapauksista saattaa olla idiopaattisia. Tästä voi päätellä, miten vaikean ja monimuotoisen ongelman kanssa ollaan tekemisissä.

Miten virtsaamishäiriöiden syitä tutkitaan ja hoidetaan

Viimeisen vuosikymmenen aikana on tietämys kissan virtsaamishäiriöistä kasvanut suuresti. Suuri osa tapauksia voidaan selvittää, ja saa siten syyhyn kohdistuvan hoidon.

Tutkimukset käynnistetään, kun kissalla todetaan normaaliin virtsaamisrutiiniin sopimattomat oireet. Lievät tapaukset voitanee hoitaa ilman koko tutkimusvalikoiman soveltamista, mutta tapauksen uusiessa tai oireen ollessa vakava, on useimmiten useiden tutkimusmetodien soveltamisessa lopputulos parempi.

Seitsemän tärkeintä tutkimukseen ja hoitoon vaikuttavaa tekijää kommentteineen ovat:

Hanki kissan koko ruokahistoria riittävän pitkältä ajalta.

Erilaiset ruoka-aineet vaikuttavat virtsan koostumukseen suuresti. Kissa lihansyöjänä tuottaa pääsääntöisesti hapanta virtsaa (pH 5-6). Kun ruokinnassa on viljaa ja vihanneksia (kuivamuonat ja purkkimuonat), nousee virtsan pH korkeammalle perustasolle, erityisesti kun ruokinnasta on kulunut pidempi aika (siis kissa alkaa tässä mielessä muistuttaa märehtijää). Jos ruoka ei sisällä riittävästi kosteutta (kuivamuonat) tai kissa ei juo riittävästi, väkevöityy virtsa (ominaispaino nousee). Tämä aikaansaa pääosin kasvikunnan tuotteista peräisin olevan magnesiumin, ja muista ruoan raaka-aineista peräsin olevien kalsiumin, ammoniumin, fosfaatin kiteiden kertymisen sakaksi ja tiivistymisen lopulta kiviksi. Tavallisin kiteistä tai kivistä aiheutuva ongelma on nk struviittiongelma (MAP-kide tai kuten mikroskooppinen kuva kertoo "ruumisarkkukide"). Erityisesti struviitin kertymiseen vaikuttaa virtsan happamuus, ja väkevyys, sekä magnesiumin määrä. Ongelma on tavallisin nuorehkoilla kolleilla, joilla on myös ahtaimmat virtsatiet. Vanhempilla naarailla todetaan lisääntyvässä määrin erityisesti oksalaattikiteistä johtuvia ongelmia. Vahva virtsa (ominaispaino korkea) myös ärsyttää rakon pintaa (soluja irtoaa normaalia enemmän).

On huomattavaa, että eri ikäisten ja "stressitasoilla" olevien kissojen aineenvaihdunta käsittelee samaa ruokaa eri tavoin. Ruokaa valitessa tulee tämä ottaa huomioon. Nuoremman ja stressatun (lue näyttelykissa) ruoan tulee sisältää kunnon pH-säätö. Ruokien alituinen vaihtaminen on pahasta. Vaihto on ylimääräinen stressi, syömättämyys nostaa virtsan pH tasoa, jolloin ongelmia helposti syntyy. Turvalliset, pitkään markkinoilla olleet ja monasti koetellut ruokasarjat ovat edelleenkin parhaita. Jos kissa juo vähän, ei sille kannata antaa edes pH säädettyä kuivamuonaa, vaan purkkimuonaa ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Tutki ruokien pH:n säätöön tarkoitettuja aineita, näiden tehoajoissa on eroja. pH-säätäjiä ovat mm. ammoniumkloridi, ja dl-metioniini. Kissoille on olemassa kaupallinen, maistuva pH-säätäjä pulverina ja tabletteina ruokaan tarvittaessa lisättäväksi. Kaikki kivet eivät ole struviittia, älä itse lisäile ruokiin mitään ennen tilannekartoitusta. Vältä kasvisruokavillitystä, kissa ei ole eikä tule vegetaariksi. Kysy oman kissasi ruokinnasta neuvoja eläinlääkäriltäsi.


Tuore pissanäyte tutkittavaksi ennen hoidon aloittamista

Pissanäyte saadaan joko kotona keräämällä se läpinäkyvältä muovikalvolta, joka on asetettu hiekan päälle, klinikalla rakkoa kevyesti painaen, katetroimalla tai punktoimalla suoraan rakosta. Ihanteellinen tutkittava näyte on tuore. Näytteestä tutkitaan minimissään virtsan ominaispaino, sedimentti, ja tehdään mikrobiologinen viljely. Normaalissakin virtsaa saa olla MAP-kiteitä, kaikki kide-esiintymät eivät vaadi hoitoa. Mutta jos kissa oirehtii, ja sedimentissä on tulehdussolukuva, on kide- esiintymään suhtauduttava eri tavalla. Hyvin harvoin virtsassa (vain noin 3 % kirjallisuuden mukaan) kasvaa bakteeri tai muu mikrobi, joten antibiootteja ilman tutkimuksia ei tulisi perusteetta käyttää. Usein nopea-alkuiset virtsaamishäiriöt paranevat, kun virtsaaminen saadaan kivuttomaksi. Liiallisten antibioottien käytön riskinä saadaan vain resistenttejä kantoja ja rasitetaan elimistöa. Antibiootin loppuessa tulisi lääkkeettömän väliviikon jälkeen kontrolloida, että virtsa on puhdas.


Ultraääni- tai röntgentutkimus rakosta

Kaikki tarvittava ei aina selviä virtsanäytteestä, mm rakossa oleva kivi saattaa paljastua vain kidetyypistä riippuen joko ultrassa tai röntgenissä. Joskus virtsateiden varjoainetutkimukset täydentävät perustutkimuksia.


Verikokeet

Uusivissa tapauksissa tai yleisoireilevalta kissapotilaalta tutkitaan verenkuvaa: lyhenteinä vilahtelevat yleisesti seuraavat: HKR, TP, UREA, KREA, P, Ca, K, CHOL, ALB LEUK, T 4

Etenkin laboratoriotutkimukset ovat paikallaan epäiltäessä myös samanaikaista ylempin virtsateiden (munuaiset, virtsajohtimet) ongelmaa, sokeritautia tai hypertyreoosia.

Monet huonosti virtsanneet kissan hyötyvät kestokatetrista ja tehokkaasta nestehoidosta

Pitkään kovassa paineessa ollut rakonsulkijamekanismi väsyy venymisen seurauksena. Jos virtsa poistetaan punktiolla tai katetroimalla, on akuuttitilanne autettu, mutta kissa saattaa olla uudestaan tukossa seuraavana päivänä. Tilanteen välttämiseksi usein on edullista jättää kissa pyydettäessä nestehoitoon ja pidettäväksi kestokatetrissa, jolloin rakon sulkija saa levätä ja toipua paineesta, muodostuva virtsa virtaa suljetussa keräilysysteemissä esteettä rakosta. Kestokateri saattaa herkistää infektiolle, tilanne selviää viljelystä ja kissa lääkitään tutkimukseen perustuen.


Leikkaushoito

Joskus kaikesta hoidosta huolimatta virtsa ei kulje ja on päädyttävä leikkaukseen. Tässä avataan virtsaputkeen avanne, jonka kautta kissa virtsaa. Leikkauksia joudutaan tekemään aika harvoin, koska mm kestokateria pitämällä saadaan usein niin sulkija kuin virtsaputken limakalvokin toipumaan. Leikkauksella on hyvät ja huonot puolet. Operaationa leikkaus sinänsä yksin ei riitä, jos samanaikaisesti häiriön takana on aineenvaihduntasairaus. Tällöin ruokinnan tasapainottaminen on välttämätöntä. Avannepotilas saa muita helpommin kroonisen infektion virtsateihin. Avannepotilas ei myöskään enää sovellu jalostukseen.


Virtsatietulehduspotilaan hoito ja ennaltaehkäisy

Ei ole yhdenmukaista hoitoa, vaan hoito on aina tapauskohtaista. Hoito käsittää joitakin seuraavista toimenpiteistä: tukoksen laukaisun, virtsateiden huuhtelun, virtsan laimentamisen tarvittaessa, infektion hoidon, kivuttoman virtsaamisen varmistamisen, virtsan pH:n säädön jne. Krooniset toistuvat tapaukset syntyvät valitettavan helposti, joten akuutit tulisi pyrkiä hoitamaan ja kontrolloimaan hyvin. Akuuttihoidon yhteydessä on hyvä kysyä ohjeet ennaltaehkäisyksi. Mm virtsan hapattajien tarve vaihtelee kissan iän mukaan. Vanhempi kissa pääsääntöisesti tarvitsee hapattajia vähemmän kuin nuorempi.


Taulukko 1.
Esimerkkejä kissan alempien virtsateiden häiriöiden syistä

Aineenvaihduntahäiriöt
(mukaanlukien ravitsemushäiriöt)
virtsakivet (taulukko 2)
virtsaputken tukokset

Tulehdustilat
Infektiiviset tekijät (taulukko 3)
virukset
bakteerit
mycoplasma / ureaplasma
sienet
parasiitit

Tulehdustilat
Ei infektiiviset
immunivälitteiset ?

Traumat

Neurogeeniset syyt
muuttunut virtsaamisrefleksi
virtsaputken spastinen jännitys
reagoimaton veltto rakko

Anatomiset poikkeavuudet
synnynnäiset / myöhemmin alkaneet

Kasvaimet
hyvänlaatuiset / pahanlaatuiset

Idiopaattiset


Taulukko 2.
Alempien virtsateiden ongelmien yhteydessä kissalla tavattavia virtsakiviä

magnesiumammoniumfosfaatti
kalsiumoksalaatti
kalsiumfosfaatti
uraatti
xantiini
cystiini
erilaisia yhdistelmiä edellisistä


Taulukko 3.
Kissan alempien virtsateiden häiriöiden mikrobeja

bakteerit
Eschericia. coli
Staphylococcus sp
Streptococcus sp
Pasteurella sp
Pseudomonas sp
Klebsiella sp
Enterobacter sp

sienet
Candida sp
Aspergillus sp
Trichosporon sp
Cephalosporium sp

parasiitit
Capillaria feliscati

potentiaaliset virukset
kissan calici
kissan syncytia-virus
naudan herpesvirus

potentiaaliset ureaplasmat
mycoplasmat
Mycoplasma felis
Mycoplasma gatae
Ureaplasma sp

Sivun alkuun »