KISSA-ARTIKKELIT | Muut kissa-artikkelit »

KISSAN RUOKINNASTA

Suvi Pohjola-Stenroos ELT, kissapraktikko
Kissaklinikka Felina
09-686 6560

Missä on kissan kohtuus? Mitä tarjota, miten, useinko? Moni miettii ja tuskailee, ja yrittää kaikkensa. Eläinlääkäri kuulee näitä kysymyksiä päivittäin. Patenttivastauksia ei ole. Jokainen kissa on yksilö, vastaukset riippuvat kissan fysiologisesta tilasta; onko kyseessä kasvava vai aikuinen, kantava tai imettävä kissa, vanhus, siitoskissa, terve, kroonikko vai toipilas. Jotain yleispätevää voidaan kuitenkin kissasta lajina sanoa.

Käsittelen lyhyesti kissan ravitsemuksen perusasioita, erityistarpeita, ravitsemuksellisia puutoksia tai liikasaantia, sekä ravitsemuksen lisäystä tiettyjen fysiologisten stressien aikana.

Ravitsemuksen perusasioita

Täysipainoisen ruokavalion tavoitteena on, että päivittäisruokavalio tai jopa yksittäinen ateria turvaisi normaalit elintoiminnot säännöllisesti. Lähtökohtana on riittävä energian saaminen. Ilman välttämätöntä energiamäärää ei vitamiineilla, hivenaineilla tai proteiineilla ole optimaalista käyttöä. Kissan proteiinien tarve on suhteellisen suuri. Ravinnon rasvat palvelevat paitsi energian saamisessa (triglyseridit), myös rakenteellisten ja aineenvaihdunnallisten tehtävien täyttämisessä (monityydyttämättömät rasvahapot), sekä ruoan maittavuuden lisäämisessä. Ravinnon hiilihydraatit ovat vähiten kriittisin osa kissan ravitsemuksessa. Vitamiineja ja mineraaleja tulee olla suhteessa energiamäärään ja fysiologiseen tilaan.

Kissan energiankulutuksen säätelijöitä ovat ikä, fysiologinen tila, aktiivisus, mahdollisen saalisriistan määrä, ympäristön lämpötila ja yksittäiset muuttujat. Energia muuntuu aineenvaihdunnaksi. Energiaa tuotetaan rasvoista, hiilihydraateista ja proteiineista. Rasvat ja öljyt ovat ravinnon energian konsentroiduin muoto. Lisäksi kissan ravinnon rasvojen tulee sisältää tietyt monityydyttymättömät, välttämättömät rasvahapot, joita kissan elimistö ei itse valmista. Ravinnon proteiinien arvo riippuu niiden sisältämistä välttämättömistä aminohapoista, joita kissan on saatava valmiina. Mitä vähemmän on välttämättömiä aminohappoja, sen suurempi määrä proteiinia on syötävä. Lihan, maitotuotteiden ja kananmunien proteiinien biologinen arvo on hyvä, niiden hyväksikäyttöaste kissan elimistössä on korkea. Sitä vastoin kasvikunnan sisältämien proteiinien biologien arvo on huono ja sulavuus ja hyväksikäyttö puuttellista elimistössä. Tiettyjen kasvikunnan aminohappojen (glutamiinihappo) liikasaanti johtaa oksenteluun ja huonoon kasvuun.

Vitamiinit luokitellaan vesi- (B-ryhmä ja C) tai rasvaliukoisiin (A, D, E, K). Vesiliukoisten saannin tulee olla jatkuvaa, koska ne eivät varastoidu. Sitä vastoin rasvaliukoiset varastoidaan tehokkaasti ja eritetään hitaasti. Vaaraa piilee rasvaliukoisten vitamiinien jatkuvassa liika-annostelussa. Vitamiinien osalta kissan erikoisuus on, ettei se voi valmistaa niasiinia tryptofaanista tai retinolia beetakaroteenista. Sitä vastoin kissa valmistaa C-vitamiininsa itse, samoin se valmistaa D-vitaminin kolesterolista auringonvalon vaikutuksesta ja K-vitamiinin suolistobakteerien toiminnan tuloksena.

Kissan ravitsemuksellisia erityispiirteitä

Ihmiseloon sopeutuneista eläinlajeista kissa on merkillisin sekä tavoiltaan että vaatimuksiltaan. Luonnon isot kissat syövät harvoin ja hartaasti. Lemmikkikissat sitävastoin saadessaan vapaasti valita, syövät ja juovat usein ja erittäin pieniä määriä kerrallaan. Lemmikkikissojen suuri enemmistö kykenee kuitenkin säätelemään painoaan sopivissa rajoissa saadessaan riittävästi liikuntaa. Kissa sopeutuu myös kerran päivässä tapahtuvaan ruokintaan. Kasvavien, kantavien ja imettävien kissojen ruokinnan tulisi aina olla vapaata optimaalisen ravitsemuksen turvaamiseksi.

Kissan ruoansulatuskanava on suhteellisen lyhyt (etenkin ohutsuoli), cecum puuttuu ja läpikulkuaika on lyhyt. Kissan ruoansulatus on sopeutunut runsasrasvaiseen ja korkeaproteiiniseen eli korkeaenergiaiseen mutta vähäjätteisen ruokavalioon. Suurin energiantarve on kasvun aikana, jolloin tarpeeksi voidaan arvioida noin 300 kcal/kg/vrk (6-8 viikon ikään). Noin 10 viikoisella kissanpennulla energiantarve on noin 250 kcal/kg/vrk ja putoaa noin 80-100 kcal/kg/vrk noin vuoden ikäään mennessä. Aikuisen kissan tarpeeksi on laskettu 70-80 kcal/kg/vrk. Tiineyden ja imettämisen aikaan tarve kasvaa 100-300 kcal/kg/vrk riippuen pentueen koosta ja nartun energiavaroista. Pääsääntönä voidaan pitää että tiineys kasvattaa energian tarvetta noin 25 %. Imettämisen aikana narttu tavallisesti menettää keskimäärin 20 % painostaan.

Ravinnon kokonaiskaloreista 12-13 % aikuisella ja 18-20 % kasvavalla kissalla on oltava proteiinia. Käytännössä tämä merkitsee että ravinnon kuiva-aineesta noin 25 % kasvavalla kissalla on oltava proteiinia. Koska prosessointi muuttaa proteiinia ja niiden hyväksikäyttö alenee, on valmisruokien proteiinipitoisuus nostettu ravinnon kuiva-aineesta tavallisesti noin 30-35 %:iin. Aminohapoista 11 on välttämättömiä, erityisesti tauriinin puutteen osuus kissan fysiologiassa tunnetaan.

Ravinnon rasvat tuottavat energiaa ja välttämättömiä rasvahappoja (EFA). Rasva toimii myös rasvaliukoisten vitamiinien kantajana ja lisää ruoan maistuvuutta. Yleensä valmisruokien rasvasisältö on noin 8-12 % ruoan kuiva-aineesta. Kissa on erityisen tarkka ravinnon rasvojen mahdollisesti alkaneesta härskiintymisestä. Yleensä naudan ja kalan rasva miellyttävät kissoja. Kissan ravinnon rasvojen on sisällettävä välttämättömiä rasvahappoja kuten linolihapoa, linoleenihappoa, arakidonihapoa, eikosapentaeenihappoa ja muita pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja. Jos ravinnon rasvoista puuttuu linolihappoa, on seurauksena iho- ja karvapeitteen ongelmia. Arakidonihapon puute johtaa naaraan hedelmällisyyshäiriöihin. Saadakseen monityydyttymättömiä, pitkäketjuisia rasvahappoja, on kissan saatava tietty määrä lihaa, kalaa tai siipikarjan tuotteita säännöllisesti. Rasvojen härskiintymiseltä suojaavat ravinnosta saatavat antioksidantit kuten seleeni ja E-vitamiini.

Kissan vitamiinipuutteet ovat ertyisen harvinaisia. E-vitamiini puute saattaa syntyä kissalle jonka ruokavaliona on pelkkä tonnikala. Krooninen ripuli tai imeytymishäiriö saattaa johtaa rasvaliukoisten vitamiinien puutteeseen, mutta tavallisinta kuitenkin on em. yliannostelu.

Kissan ravitsemuksellisista sairauksista

Kissan ravitsemuksellisten erityisvaatimuksien huono tietämys on syynä moniin tavattaviin sairauksiin. Tunnetaan tiettyjen aminohappojen puutetta, vitamiinin puutostiloja tai liikasaantia, välttämättömien rasvahappojen puutetta, hivenaineiden liikasaannin aiheuttamia virtsavaivoja ja kaliumin puutteen aiheuttamaa happo-emäs tasapainon häiriö. Maksan rasvoittuman sekä eräiden muiden aineenvaihduntasairauksien hoidossa on ravitsemuksen korjaamisella keskeinen merkitys.

Proteiinien suurehko saanti on tärkeää kissalle. Puutteita syntyy mm tarjottaessa kissalle koirille tarkoitettuja ruokia, sekä jatkettaessa valmisruokia riisillä tavoitteena saada vähäproteiininen ruoka munuaispotilaalle.

Tauriinin merkitys kissalle tunnetaan nykyisin hyvin. Tauriinin puutos aiheuttaa silmän pohjassa verkkokalvon degeneraatiota, kardiomyopatiaa (sydänlihassairaus), crebellumin dystrofiaa (aivojen kehityshäiriötä), immuniteetin ongelmia, lisääntynyttä verihiutaleiden kerääntymistaipumista (tukosriski) ja lissääntymisongelmia (pienet pentueet, kehityshäiriöitä, abortteja).

Arginiinin puutos johtaa hyperammonemiaan hyvin lyhyessä ajassa. A-vitamiinin yliannostus on raportoitu kissoilla, joiden yksinomainen ravitsemus koostuu naudan tai lampaan maksasta. A-vitaminin yliannostuksen oireina voidaan todeta niskajäykkyyttä ja eturaajojen ontumista. Löydöksenä röntgenissä todetaan kaularangan luuliikoja (spondylosis ja exostosis). A-vitamiinin päivätarve on noin 100 m g tai 300 IU/kg, haittoja syntyy annoksella 20.000-30.000 m g tai 60.000-90.000 IU/kg useiden kk aikana.

D-vitamiinin puutosta kissalla ei tunneta. Sen sijaan liika-annostus voidaan aiheuttaa antamalla kalanmaksadieettiä. Seurauksena saattaa olla äkkikuolema, koska valtimoihin, munuaisiin ja keuhkojen syntyy kalkkeutumia. E-vitamiinin puutos tunnetaan keltarasvatautina. Tauti syntyy liiallisesta kalan syöttämisestä (tonnikalaa).

Tiamiini puutos kissalle voidaan aiheuttaa antamalla keittämätöntä tiaminaasientsyymiä sisältävää järvikalaa runsaasti. Oireina tavataan neurologisia oireita, laajat pupillat, kouristuksia sydämen rytmihäiriöitä ym. Hoitamattomana tauti johtaa kuolemaan.

Ravinnon oikean kalsium-fosforisuhde on tärkeää, samoin riittävä kalsiumin saanti. Joissakin lihoissa kalsium-fosforisuhde on 1:20, kun elimistön kannalta optimaalinen suhde olisi 1:1. Hypokalsemin uhkaa etenkin kasvavaa kissaa, jonka ruokinta on yksinomaan lihaa, samoin imettävää narttua, jonka ravinto on voittopuolisesti lihaa.

Välttämättömien rasvahappojen puute vaatii kehittyäkseen useiden kuukausien puutteellisen ruokinnan, poikkeuksena kriittiset kaudet (kasvu, tiineys, imetys), jolloin tarve on normaalia suurempi.

Kissan ruokinta

Monipuolisen ruoan tarjoaminen kissalle on haaste, koska kissa on nirso ja valitsee itse. Useilla, etenkin vanhoilla kissoilla on valikoiman lisäksi omat pinttyneet ruokailutapansa. Terveenkin kissan ruokavalion muuttuamiseen pitää varata aikaa usein viikko - viikkoja, ja totuttaa vähitellen. Sairaan kissan kohdalla on erityiskonsteilla käyttöä.

Yleisesti: on parempi ruokkia hieman liian vähän kuin liikaa. On todettu että elinikä pitenee ja kroonisia sairauksia esiintyy vähemmän jos kissa saa 80-90 % siitä energimäärästä, jonka se vapaasti valitessaan söisi. Ruoan kaloritiheys on huomionarvoinen asia. Säilykeruoissa, joissa vesipitoisuus on keskimäärin suurempi, on kaloritiheys pienempi (noin 1,1 kcal/g) kuivaruokiin (3,2 kcal/g) verrattuna. Kissa tulisi totuttaa mahdollisimman monipuoliseen ruokaan. Vierotuksen jälkeen on hyvä suosia säilykeruokia ja pyrkiä sen jälkeen pääosin kuivaruokiin.

Kuivaruokien etuina sanottakoon työ ikenille ja hampaille ja ruoan parempi säilyvyys. Ruoissa ja ruoissa on suuria eroja. Tuoteselosteiden vertaaminen kannattaa, on syytä valita hyvän sarjan (nk premium ruoka) tuote, jossa raaka-aineet todellakin vastaavat tuoteselostetta. Premium-ruoissa on nk pH-säätö, eli ruoka huolehtii virtsan pH:n pysymisestä sillä aluella, jolla virtsakivien muodostumisriskiä ei ole. Tavallisissa ruoissa säätöä ei ole, eikä tuotteen magnesiumpitoisuteen ole kiinnitetty riittävää huomiota.

Raakaa lihaa on syytä tarjota ainakin kolme kertaa viikossa. Raaka liha tulee ostaa elintarvikeliikkestä kylmäaltaasta. Tämä liha on tarkastettu teurastamolla ja sen on todettu täyttävän elintarvike- ja liha-asetusten normit. Muussa lihassa piilee riski jäämiin ja elintarvikehygieeniseen infektioon. Maitoa monen kissan vatsa ei siedä, normaali tilanne vieroituksen jälkeen. Tämä aiheutuu maitosokerin eli laktoosin imeytymishäiriöstä. Vaihtoehtona voidaan kissalle tarjota Hyla-tuotteita tai hankkia apteekista ruoanvalmistukseen Kerulac-nimistä maitosokerin pilkkojaa.

Oman kissalani (venäjänsiniset ja ocicatit) viiksiniekkojen ruokavalio koostuu Iams ja Hill's Science kuivaruoista (Kitten-ruokaa kasvaville, odottaville ja imettäville, Light-ruokaa painovaikeuksiin ja Adult ruokaa muuten vaan). Kolme kertaa viikossa jaetaan kullekin raakaa lihaa, herkkua on myös kirjolohi tai silakat. Kasvaville ja odottaville ja imettäville annetaan omega 3kapselilisä. Kukaan ei saa maitoa. Kaikilla on hyvä ruokahalu eikä kukaan ole pyytänyt ostamaan hanhenmaksapalleroita. Taitavat monet kissaharrastajat nähdä liian suuren vaivan ja kärsivät turhaan tunnonvaivoja, kun vastuulliset Premium-ruokien valmistajat ovat jo tehneet asian helpoksi ja turvalliseksi. Sairaan kissan ruokinta on oma aiheensa.

The cat in gloves catches no mice (english proverb)

Sivun alkuun »