KISSA-ARTIKKELIT | Muut kissa-artikkelit »

KISSAKO TERVEYSRISKI

Suvi Pohjola-Stenroos ELT, kissapraktikko
Kissaklinikka Felina
09-686 6560

Zoonoosit ovat selkärankaisista eläimistä, siis myös kissasta, ihmiseen (ja päinvastoin) mahdollisesti siirtyviä infektioita. Kaikkiaan näitä tunnetaan satoja maailmanlaajuisesti. Kissan ja ihmisen yhteiseloon liityviä zoonoosiriskejä on joitakin. Tiedon jakaminen on paras tapa estää tartuntojen siirtyminen olosuhteissa, jotka ihminen on luonut kissaa lemmikkinä pitäessään.

Tärkeimpiä kissazoonooseja ovat toksoplasmoosi, sienitartunnat, kissan raapimatauti, rutto (mustasurma) sekä rabies. Suomen kannalta keskeisimpiä ovat toksoplasmoosi ja sienitartunnat. Toksoplasmoosi esitellään kirjoituksen tässä osassa, sienitartunnat seuraavassa ja harvinaisimmat zoonoosit kolmannessa osassa.

Toksoplasman kiertokierto

Toksoplasma gondi on maailmanlaajuisesti tavattava yksisoluinen alkueläin, jonka pääisäntiä ovat kissaeläimet. Näissä alkueläimen aiheuttama tauti ei ole kovin merkittävä tai edes aina kliinisesti huomattavissa. Eniten merkitystä Toksoplasma gondiilla juuri zoonoosiriskinsä takia.

Alkueläimen kiertokulku pääeläimessään kissassa tapahtuu täydellisenä. Kissan syödessä infektiivisiä taudinaiheuttajia, nämä välivaiheiden kautta kypsyvät ja kissa lopulta ulosteissaan erittää uusia taudin-aiheuttajia. Väli-isännissä tai vahinkoisännissä (muut selkärankaiset, myös ihminen, mutta ei kissaeläimet) kierto toteutuu epätäydellisenä, siis väli- tai vahinkoisännät eivät eritä ulosteissaan taudinaiheuttajia, mutta ovat tartuttamiskykyisiä lihan välityksellä.

Kissan saadessa toksoplasmatartunnan, alkaa alkueläimen ulosteisiin erittäminen (sporozoiitit) noin 3-20 vrk kuluttua. Eritys kestää tavallisimmillaan noin 2-3 viikkoa. Yleensä eritysjakso on kerran kissan elämässä, jos kissalla on normaali vastustuskyky vasta-aineen muodostuksineen. Eritysjakso on yleisintä nuorilla kissoilla, 67 % erityksestä tavataan alle 2 vuotiailla kissoilla. Uudelleen erittäminen (tartuttamisriski uudelleen) on tavallisesti seurausta puutteellisesta immuniteetista. Tämän syynä saattaa olla esimerkiksi samanaikainen leukemiaviruinfektio, kissan immunokatoinfektio, hoito kortisoniyhdisteillä tai muu krooninen samanaikainen sairaus. Toksoplasmoosiiin saattavat sairastua minkä rotuiset kissat tahansa, sekä sisä- että ulkokissat, samoin ei myöskään sukupuolella ole merkitystä.

Toksoplasmoosin oireet, diagnoosi ja hoito

Kissan oireet toksoplasmoosissa ovat ei tyypillisiä ja useinkin lieviä. Oireet ovat hengitysvaikeuksia, tihentynyttä hengitystä, ruokahaluttomuutta (77 %), väsymystä (57 %), kuumetta (57 %), anemiaa (26 %), oksentelua (17 %), keltaisuutta (17 %), ripulia (11 %), keskushermosto-oireita (11 %), silmämuutoksia (11 %), ja lihasten kipuherkkyyttä jne. Toksoplasmoosin kroonistuessa (kts edellä edesauttavat tekijät) oireet ovat useimmiten keskushermostoperäisiä tai silmäoireita.

Toksoplasmoosin laboratoriolöydökset vaihtelevat riippuen taudin vaiheesta ja voimakkuudesta. Veren valkosolut ovat usein aluksi koholla, myöhemmin laskevat. Samoin myöhemmin kissalle kehittyy anemiaa. Ison verinäytteen entsyymiarvot voivat olla täysin normaalit tai muuttuneet jos ko. elin on muuttunut. Usein on veren proteiinien määrä kasvanut, joten tapaus voidaan helposti sekoittaa FIP:iin. Toksoplasmoosin vasta-ainemääritysten tulkinnassa tulee olla huolellinen. Vasta-ainepitoisuudet nousevat vasta noin 10-30 vrk kuluttua tartunnasta, mutta pysyvät korkeina kauan. Vasta-aineiden tutkimisen perusteella tidetään kissan toksoplasmoosin olevan erittäin yleistä (40-100 %). Parhaan kuvan taudin aktiivisuudesta saa tutkimalla kaksi noin 2-3 viikon välein otettua vasta-ainetestiä. Nelikertainen nousu vasta-ainepitoisuudessa osoittaa taudin akuutiksi. Vääriä negatiivisia vastauksia saattaa tulla jos kissan sairaus on näytteenottohetkellä varhaisvaiheessa tai kissalla on samanaikanen immunipuutos (esim. FIV). Kun kliiniset taudin oireet tavataan on taudinaiheuttajan eritys ulosteisiin tavallisesti jo loppunut. Kissan toksoplasmoosin hoitoon käytetään klindamysiini-antibioottia pitkiä kuureja.

Ihmisen toksoplasmoosi

Infektio on vasta-ainetutkimuksen perusteella hyvin yleistä. Esimerkiksi USA:ssa 40 % ihmisiä on merkittävä vasta-ainepitoisuus toksoplasmaa vastaan, pitoisuudet ovat suurempia maaseudun väestössä kaupunkilaisiin verrattuna, suuria pitoisuudet ovat yleensä maanviljelijöillä, teurastamotyöntekijöillä ja niillä, jotka ilmoittivat syövänsä raakalihaa (tartarvoileivät). Vasta-aineita esiintyy siis merkittävästi useammin ihmisessä kuin mitä kissoja pidetään lemmikkeinä. Siis infektoituminen ei ole välittömän kissakontaktin seurausta vaan tavallisimmin elintarvikehygieeninen ongelma.

Suurin osa infektiosta ihmisessä on ilmeisimmin seurausta kontaminoitujen elintarvikkeiden nauttimisesta eli lihan syömisestä raakana tai huonosti kypsennettynä, tai multajuuresten käsittelystä (kissan ulosteen kontaminaatio). Teuraseläimet saavat infektion joko eläinsuojien kissojen ulosteiden välittämänä tai jyrsijöistä rehussaan. Ihmisen terveys ei tietenkään ole riippuvaista raa'an lihan syömisestä vaan kyseessä on etniset omituisuudet (nk nautinnot) eri kulttuureissa. Kissan sitä vastoin on saatava raakaa lihaa ravinnokseen, koska sen aineenvaihdunta tarvitsee aminohapoista tauriinia valmiina, tätä ei ole jäljellä kypsennetyssä lihassa.

Ihmisen toksoplasmatartunta merkitsee useimmiten lievää flunssan kaltaista sairautta, joka sairastetaan lähes huomaamatta. Raskaana olevalle tai immuniteetiltaan puutteelliselle toksoplasmoosi on merkittävä terveysriski. Primaaritartunta raskauden aikana saattaa johtaa sikiön infektoitumiseen ja kehityshäiriöihin tai aborttiin. Jos raskaaksi tulevalla sitä vastoin on jo toksoplasmavasta-aineet ei uudelleen infektoitumisen riskiä tai sikiön sairastumisriskiä ole. Samoin raskaana olevalle turvallisempi on kissa, jolla on jo todettavissa vasta-aineet toksoplasmaa vastaan, koska se ei enää eritä ulosteissaan alkueläintä (ellei ole immuniteetiltaan puutteellinen). AIDS-potilaalle toksoplasma saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan keskushermostoinfektion.

Miten välttää toksoplasmoosin leviäminen

Tyhjennä kissan hiekkalaatikko päivittäin. Jos olet raskaana, käytä kertakäyttöhanskoja ja pese kädet homman jälkeen. Seropositiivinen kissa on turvallisempi raskaana olevalle, jos kissasi on seronegatiivinen: anna muiden huolehtia kissan hiekkalaatikosta Syötä kissallesi laadukasta lihaa, älä anna kissasi metsästää pikkujyrsijöitä. Pese multajuurekset hyvin ruoanvalmistuksessa, älä syö raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa. Lihan tulee kypsyä sisäosistaan myös ainakin yli 66 °C.

Teuraseläinten kasvattajien tulee huolehtia kissojen ja jyrsijöiden pääsyn estämisestä eläinten rehuvarastoihin.

On erittäin hienoa että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä huolehtii toksoplasmoosin selvittämisestä raskaanaolevilla naisilla. Kustannukset ovat varmasti monikertaisesti pienemmät verrattuna kärsimykseen, jotka toteamaton infektio sikiössä seurauksineen aiheuttaa. Osa kustannuksista ja seurannasta voidaan välttää kertomalla taudin epidemiologiasta oikeaa tietoa. Valvontaa tulisi myös tehdä teuraskarjalle. Samoin keittiöhygieniasta huolehtimi-sessa on oma työnsä. Kissaa ei saa yksipuolisesti syyllistää toksoplasmoosin levittäjäksi.

Sivun alkuun »